Kaupunki, joka on nainen, joka on viikko. Kaikkia yhdistää nimi Alba. Teoksen runot kutsuvat vaeltamaan maantieteessä kaukana karttojen ulkopuolella, missä aika muuttuu tilaksi, katseesta tulee ulkomuoto ja unelmasta todellisuutta, joka on todellisempaa kuin elämä. Alban naapurustoissa mäet kieltäytyvät muuttumasta alamäiksi, linnut uppoavat taivaalle kuin kivet, ja syntymättömät ovat samassa asemassa kuin kuolleet. Tähän yhteiskuntaan ei haluta torstaita. Sen asukkaat eksyvät sukupuumetsiin, jayhdessä sen naapurustoista asuu yksinomaan Nietzschejä. Alba on kutsu matkalle. Keskelle peilejä ja naamioita, esityksiä ja jäljitelmiä. Aikaan, jota ei koettu, ja aikaan, joka menetettiin. Apuna vain runon kehotus:”Laita kompassit ja kartat sivuun. Täällä löydät reittisivain, kun suljet silmäsi”. Thomás Tsalapátis syntyi Ateenassa vuonna 1984 ja opiskeli teatteritiedettä Ateenan yliopistossa. Vuonna 2011 hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Aamunkoitto on verilöyly, herra Krak (>, Ekati), joka sai esikoisteoksen valtionpalkinnon vuonna 2012. Tämän jälkeen hän on julkaissut kokoelmat Alba (>, Ekati, 2015), Fritsien ja Langien maantiede (>, Ekati, 2018) ja Aseidemme kauneus (>, Antipodes, 2021). Tsalapátisin runoja on käännetty englanniksi, ranskaksi, italiaksi, espanjaksi, arabiaksi ja suomeksi. Lisäksi hän kirjoittaa artikkeleita muun muassa Efimerida ton Syntakton- ja Epohi-lehtiin sekä verkkojulkaisuihin.
