Tiina Hautala

Terapeuttista toimintaa lähestytään kirjassa yksilön, ympäristön ja osallistumisen näkökulmasta. Teoksessa kuvataan toiminnan piirteitä ja sen vaikutusta ihmisen kehitykseen. Kirjassa käsitellään myös muun muassa motivoitumista, toiminnan terapeuttisuutta ryhmässä sekä toiminnan yhteiskunnallista ja sosiokulttuurista merkitystä. Toiminnan voimaa on suunnattu oppikirjaksi ammattikorkeakouluun toimintaterapian opiskelijoille. Se sopii hyvin myös käsikirjaksi toimintaterapeutteina työskenteleville ja terapeuttisesta toiminnasta kiinnostuneille.3. painoksen tärkeimmät muutokset on mainittu kirjan alussa. Muilta osin teosta voi käyttää rinnakkain 1.-2. painoksen kanssa.

Vasa stad grundades år 1606 och utgör en ypperlig miljö för spökhistorier. De gamla byggnaderna vittnar om välstånd och historiska omvälvningar. I Vasa har många spöken envist hållit fast vid sina forna göromål. Alkula gård hemsöks av en borgarmadam som går omkring och snusar, hovrätten av en arkitekt som vakar över byggnaden, i styrelsegården finns ett apoteksbiträde och på Ritz huserar den döda biografmaskinisten. I Kulturhuset Fanny speglar sig en brandman och längtar efter tiden då frivilliga brandkåren höll till i huset. Bovarna och poliserna, som spökar på ungdomsgården Kultsa, påminner oss om byggnadens långa historia som polishus. I Lillkyro påträffas andarna i den gamla prästgården och i kantorsgården. Vasas spöken trivs i konstens närhet. Av andarna i Konsthallen är en del på genomresa, andra är av mer bestående slag. I Tikanojas konsthem kan man fortfarande känna mecenatens närvaro. På Wasa Teater pågår föreställningarna dygnet runt. Välkommen till andarnas Vasa!

Tror du på spöken? Ditt svar må vara jakande eller nekande, men spökhistorier har alltid varit människans följeslagare. De ger färg åt våra kända, alldagliga hus, som i skymningstimmen börjar leva sitt eget liv. Spökhistorierna är folklore och skrönor - ibland kanske med ett uns av sanning i. Denna bok innehåller spökhistorier och lokala legender från Vasa, från dess museer, hotell, historiska byggnader och kaféer - och från de kringliggande skogarna - inte att förglömma. Välkommen till andarnas stad!

A museum trip is on the school day agenda, which makes Karl feel uneasy. He likes old artefacts, rusty gadgets and dim corners... But in a museum, objects are placed into display cabinets where they mustn't be touched! Museums also have paintings, and history. However, Karl is far more intrigued by vampires, witches and spectres. But this museum trip is a bit special! That's thanks to the mysterious gentleman in a stylish suit and a fine top hat, following Karl around. Why doesn't anybody else seem to see this ghoulish guide?

Oletko utelias ja tiedonjanoinen? Haluat aina selvittää asiat perinpohjaisesti? Kokeile tietokirjoittamista! Salainen arkisto kertoo, mitä tietokirjoittaminen on, ja antaa vinkkejä oman innostavan aiheen löytämiseen. Tiedon metsästäminen on salapoliisityötä. Aihetta penkoessa kohtaat uusia ja kiinnostavia vihjeitä, jotka johtavat seuraavaan ja taas seuraavaan vihjeeseen, kirjoititpa menneisyyden arvoituksista, nykyajan ilmiöstä tai jostain tulevaisuuteen liittyvästä. Salainen arkisto johdattaa sinut kiehtovan arvoitusten äärelle. Opas on suunnattu kirjoittajille noin viidennestä luokasta ylöspäin. Se sisältää sekä tietoa että vinkkejä kirjoittamiseen - ja runsaasti erilaisia kirjoitusharjoituksia, jotka on suunniteltu sekä vasta-alkajille että jo tottuneemmille kirjoittajille.

På skoldagens schema står det inskrivet ett museibesök, som gör Karl tveksam. Han gillar gamla saker, rostiga ting och skumma hörn, men på museer är föremålen placerade i vitrinskåp och man får inte röra dem! På museer finns också tavlor och historia. Men Karl är mer intresserad av vampyrer, häxor och spöken. Men det här besöket är speciellt! Det ser en märklig herreman i stilig kostym och fin hatt till, då han följer med Karl. Varför verkar ingen annan lägga märke till den här ovanliga guiden?

Vuonna 1606 perustettu Vaasa tarjoaa mainiot puitteet aavetarinoille. Vanhat rakennukset kertovat vauraudesta ja historian mullistuksista. Vaasassa liikkuu paljon työstään innostuneita tuonpuoleisia. Alkulan tilalla kulkee nuuskaava porvarismadame, hovioikeudessa rakennusta valvova arkkitehti, hallintotalolla apteekkarin assistentti ja Ritzissä elokuvateatterin edesmennyt koneenkäyttäjä. Kulttuuritalo Fannyn itseään peilaileva palomies haikailee aikoja, jolloin rakennuksessa toimi vapaapalokunta. Nuorisotalo Kultsassa kummittelevat konnat ja koppalakit muistuttavat talon pitkästä historiasta poliisiasemana. Vähänkyrön henget voi tavata vanhassa pappilassa ja Kanttorilassa. Vaasalaisaaveet viihtyvät erinomaisesti taiteen äärellä. Taidehallin hengistä osa on läpikulkumatkalla, osa pysyvämpää laatua. Tikanojan taidekodissa on edelleen aistittavissa mesenaatin henki. Wasa Teaterissa näytökset jatkuvat vuorokauden ympäri. Tervetuloa aaveiden Vaasaan!

Koulupäivän ohjelmassa on museovierailu, joka epäilyttää Kaarloa. Hän pitää vanhoista esineistä, ruostuneista vempaimista ja hämäristä nurkista, mutta museossa esineet on nostettu vitriineihin, eikä niihin saa koskea! Museoissa on myös tauluja. Ja historiaa. Kaarloa kuitenkin kiinnostavat enemmän vampyyrit, noidat ja kummitukset. Mutta tämä museovierailu onkin erikoinen! Siitä huolehtii Kaarlon seuraan lyöttäytyvä omalaatuinen herrasmies, jolla on tyylikäs puku ja hieno hattu. Miksi muut eivät tunnu näkevän tätä outoa opasta?

Vuosikymmeniä tyhjillään olleesta kanttorin kodista on tullut kesäkahvila. Hannan isoveli Jaakko on saanut sieltä unelmien kesätyön. Oikeastaan se olisi Hannan unelma, mutta hän on hommaan liian nuori, ainakin muiden mielestä. Veli ei tunnu ottavan työtä tosissaan, ja Hanna joutuu tuon tuosta rientämään hätiin. Eräänä aamuna Jaakkoa ei näy missään. Hanna haluaisi avata kahvilan, mutta ovi on lukossa. Kuuluu lukon kilahdus, ja ikkunassa vilahtaa hahmo. Ovi on auki. Hannaa odottaa seikkailu - ja uusi ystävä. Liikkuuko talossa vieras, jota kaikki eivät näe? Onko se kanttorin kummitus? Vai jotain hieman leikkisämpää?

Uskotko aaveisiin? Olipa vastauksesi myöntävä tai kieltävä, aavetarinat ovat aina kulkeneet mukanamme ja niitä kerrotaan myös monissa hotelleissa. Jokaisella paikalla on oma henkensä. Hotelleihin ovat jättäneet jälkensä monenlaiset elämänkohtalot. Hotellihuoneiden ja kabinettien anonyymissä huomassa ovat leiskuneet intohimot, perhedraamat, sydänsurut, politiikka, katkeruudet, yksinäisyydet, laittomuudet, väkivallanteot, kuolemat ja villit sisäpiirin juhlat. Ja siinä rinnalla ovat vierailleet tavalliset matkaajat, jotka arvostavat rauhallista yötä, hyvää henkeä ja tasokasta aamupalaa - ja tarinoita. Tähän kirjaan on kerätty aavetarinoita suomalaisista majapaikoista. Hotellien haamut viihtyvät paikoissa, joissa on historiaa, tunnelmaa, persoonallisuutta ja hyvä henki. Ne pitävät yhtä lailla ylevistä kartanoista ja jugendtaloista kuin aikanaan säätyläisten kokoontumisiin rakennetuista seurahuoneistakin - ja metsänvartijan talon ympärille kasvanut puuhotelli on sekin kummitusten mieleen. Vanhassa psykiatrisessa sairaalassa vasta riittääkin tarinoita aaveiden ammennettavaksi. Tapahtuipa hotellihuoneessa mitä tahansa, se on seuraavana päivänä luovutusaikaan ihan yhtä puhdas, hyväntuoksuinen ja viaton kuin vuorokautta aiemmin. Mitä oikeastaan tiedät majapaikastasi? Tervetuloa tutustumaan hotellien henkiin!

Uskotko aaveisiin? Oli vastauksesi sitten myöntävä tai kieltävä, aavetarinat ovat aina kulkeneet mukanamme. Ne elävöittävät tuttuja arkisia rakennuksiamme, jotka illan hämärtyessä alkavat elää omaa elämäänsä. Kummitustarinat ovat kansanperinnettä, jutunkerrontaa, joskus ehkä tosiakin. Tähän kirjaan on kerätty aavetarinoita ja aavemaisia legendoja Vaasasta. Sen museoista, hotelleista, historiallisista rakennuksista ja kahviloista - unohtamatta asutuksen tuntumassa lymyäviä lähimetsiä. Tervetuloa aaveiden kaupunkiin!

Saga och Veikko åker på en sjörövarutfärd till Båkholmen och går en naturstig med stenrösen och spångar över kärr. Veikko går sist i raden men har en känsla av att han ändå inte är den allra sista. Det är som om någon viskar i hans öra och knackar på hans axel med ett benigt finger för att få uppmärksamhet. Saga och Veikko lämnar gruppen och kommer till den röda fyren. Där hittar de en grinande dödskalle. Hör den till utfärden? Men var är resten av gruppen? Och vad är det för ett klapprande som följer dem i spåret? I skuggan av den röda fyren förstår Veikko att benfingret har ett uppdrag åt dem. Det blir en spännande naturfärd där skärgården i Kvarken visar sina hemligheter. Med roliga pyssel och lekar.

Saaga ja Veikko lähtevät merirosvoseikkailulle Majakkasaareen, jonka läpi kulkee luontopolku pitkospuineen ja kivikkoineen. Jonon perää pitävä Veikko ei pääse irti tunteesta, ettei olekaan ryhmän viimeinen. Vähän väliä korvaan supatetaan ja aivan kuin joku koputtelisi koukkusormin olkapäähän huomiota saadakseen. Saaga ja Veikko erkanevat ryhmästä päätyen punaiselle majakalle ja löytävät sieltä virnuilevan pääkallon. Onko se osa retken rekvisiittaa? Mutta missä muu ryhmä on? Ja mikä on se outo rapistelija, joka seuraa heidän kulkuaan? Punaisen majakan varjossa Veikko alkaa olla vakuuttunut, että koukkusormella on heille tehtävä. Alkaa jännittävä luontoretki, jossa Merenkurkun saaristo paljastaa salaisuutensa. Mukana hauskoja tehtäviä!