Tiina Lehikoinen

Oletko valmis kohtaamaan noiduttuja taskunauriita, kesyttömiä metsiä, huoletonta lähiöfilosofiaa sekä nättejä perhosia? Tihku on kahdentoista taiteilijan yhteinen sarjakuvateos ja Kutikutin toimittaman kirjasarjan ensimmäinen osa. Teoksen taiteilijat: Terhi Adler, Terhi Ekebom, Esko Heikkilä, Jyrki Heikkinen, Ivanda Jansone, Joonas Järvi, Tiina Lehikoinen, Hanneriina Moisseinen, Lauri Mäkimurto, Jyrki Nissinen, Kati Rapia ja Katja RonkanenToimittajat: Tommi Musturi, Hannele Richert, Heikki RönkköKutikuti on noin kuudenkymmenen Suomessa asuvan nykysarjakuvantekijän yhdistys ja kollektiivi./'tihku/, ['tiçku] - Meteorologin tihku on pienipisaraista vesisadetta, pisaroiden halkaisija on noin 0.1 mm. Se näkyy hyvin silmälaseissa mutta ei tee lätäköihin renkaita. Tihkua sataa sumupilvestä.

Mutta armo on kukka joka laulaa on Tiina Lehikoisen odotettu seitsemäs runokokoelma. Teos porautuu ihmisyyden ja kulttuurimme eri kerrostumiin väkevällä otteella. Runojen keskiössä ovat toisaalta armoon, anteeksiantoon ja rakkauteen kietoutuvat kysymykset, toisaalta taas ihmislajin julmuus sekä uhraamisen, katumuksen ja hurskastelun teemat. Kokoelma tuulettaa pyhimystarinoita ja kritisoi sukupuolittuneita puhtauskultteja, jotka ovat yhä vallankäytön muoto. Pikemminkin armo löytyy jokapäiväisestä. Sieltä, missä auringon kiertolaiset eksistoivat ja elävät. Eetos elämän perustana olevan moninaisuuden puolesta on läsnä kokoelmassa myös muodon tasolla. Lehikoinen yhdistää kiinnostavasti ja runouden traditiota kunnioittaen laajoja säemuotoisia runoja niukkaan laulullisuuteen ja toisaalta proosarunoja aforistiikkaan. Eräänä inspiraation lähteenä kokoelmalle ovat olleet italialaisen filosofin Emanuele Coccian ajatukset. Coccian mukaan jokainen kasvi keksii kosmisen tason, jolla ei ole aineen ja fantasian eikä mielen ja ruumiin vastakohtaisuuksia. Myös Lehikoisen runoissa raja ulkoisen ja sisäisen välillä on häilyvä ja dikotomista ajattelua purkava. Kokoelma ehdottaa, että kenties näennäisesti pienin ja välissä virtaava ovatkin kaikkein merkityksellisintä, myös planeettamme kannalta.

Samaan aikaan toisaalla on sukellus kollektiiviseen alitajuntaan ja hysterian historiaan. Runojen taustalla kajastavat opit animaalisesta magnetismista, mutta tähtien sijaan taivaalla säteilevät enää yksinäiset tv-ruudut, vesinymfifantasiat ja populaarikulttuurin utopiat. Tiina Lehikoisen vitaaliset ja vahvasti läsnäolevat runot pohtivat ruumiillisten oireiden suhdetta yhteisön rooleihin. Runojen maailma on paljas, mutta yllättää herkkyydellään. Tiina Lehikoinen on tamperelainen runoilija ja sanataideohjaaja. Samaan aikaan toisaalla on hänen neljäs teoksensa.

Köyhälistönaisen kohtalo antaa mykistetyille äänen ja vaiennetuille historian.80-luvulla syntynyt dokumentaristi herättelee henkiin Eino Leinon routavuosiromaanissa esiintyvän onnettoman palvelusnaisen hahmon ja aloittaa dialogin tämän kanssa. Monikerroksisessa teoksessa eri aikatasot sekä fakta ja fiktio punoutuvat yhteen kirjallisuudenrajoja koetellen. Säikeistä muodostuu väkevä kertomus sukupuolesta, luokasta, maantieteellisestä eriarvoisuudesta ja taiteen eettisyydestä. Palvelusnaisen kohtalo avaa uusia näkökulmia sadan vuoden takaiseen Suomeen ja tämän päivän yhteiskuntaan.

Iltasatuja vallattomille aikuisille Voiko loppu olla ensinkään onnellinen, kun Prinsessa Ruususen tarina kerrotaan uudelleen vallankumoushenkisen ja piikikkään ruusun näkökulmasta? Entä mitä tapahtuu sydänsuruissa vellovalle miehelle, joka ottaa suden hahmon? Kukkien kapina on kokoelma absurdeja tulkintoja perinteisistä kertomuksista sekä aivan uusia, iloisesti nyrjähtäneitä tarinoita kaikille satujen ystäville. Teksteissä kaikuu Daniil Harmsin ja Angela Carterin perintö täysin omalakisella twistillä.

Terra Nova = lat. uusi maa = Auringon takana sijaitseva Maan kaltainen planeetta = amerikkalainen tv-sarja = unelma patriarkaatin jälkeisestä sivilisaatiosta. Mitä on uusi? Entä miksi uutuuden lumon kääntöpuolena näyttäytyy usein totaalinen tuho? Tiina Lehikoisen kuudes runokokoelma Terra Nova puntaroi sivilisaatiomme erilaisia utooppisia hankkeita ja luotaa länsimaisen kulttuurin murroskohtia löytöretkistä virtuaalivallankumoukseen. Kuvitteellisen tieteisseikkailun sijaan runot puhuvat lihaisista ruumiista ja juurtumisesta. Ja toivosta, sillä myös toisenlaiset maailmat ovat mahdollisia. Näiden maailmojen ajattelu tarjoaa meille mahdollisuuden olla radikaalisti uudenlaisia, uusia. Terra Nova on itsenäinen rinnakkaisteos Lehikoisen vuonna 2016 ilmestyneelle, kiitetylle Multa-kokoelmalle.

Tiina Lehikoisen viides runokokoelma Multa pureutuu olemisen halkeamaan. Runot käsittelevät muistisairauteen liittyvää kielen kuolemaa sekä elämän kiertokulkua. Multa on maan hengitystä, joka kääntää kuolleet läheiset takaisin maaksi, mutta samalla humus toimii alustana uudelle kasvulle. Kokoelma on tunnelmaltaan paljas. Puhe kumpuaa läsnä- ja poissaolon välistä kuilua tunnustellen. Tiina Lehikoinen on Tampereella asuva runoilija ja kuvataiteilija. Lehikoinen on toiminut runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana sekä kirjoittanut aktiivisesti runouteen liittyviä artikkeleita ja esseitä. Hän opettaa luovaa kirjoittamista ja sanataidetta.

Sitruunalumilyhtyjä on aforismikokoelma, joka horjuttaa lajityypin todellisuuskäsitystä lajin sisältä käsin. Sitruunalumilyhtyjä sivuaa kielen, muistin, rajojen, tarpeiden, halun, sääntöjen ja olemisen kysymyksiä. Sitruunalumilyhtyjen näkökulma on feministinen, sävy ironinen ja leikillinen, motiivi johto-opillinen. Sitruunalumilyhdyt ovat fragmentteja, häivähdyksiä, jännitteitä ja metonymioita, kuten elämä; yksi on niissä toinen ja piste aina ympäristönsä kuva. Teos palkittiin Vuoden aforismipalkinnolla.

Tiina Lehikoisen Isoympyräkatu on kuin yhtä aikaa lyyrinen ja karu maisema. Se on kokoelma aforismeja, fragmentteja ja miniatyyrirunoja, joissa tunnustellaan kokemisen ja olemisen luonnetta: "Kaikki, ihminen, elämä, aika, onni, voida, tehdä, tulla joksikin; / kutsumme näitä rajoittamattomiksi käsitteiksi. Mikä meitä sitten pidättelee?" Teoksen puhuja liikkuu paikoissa ja tiloissa, ja liukuu niiden kerrostumiin - asemakaavoista kallioperään. Oivalluksen täyteisellä kielellä teos kääntyy lukijaansa kohti ja kutsuu hänet syventymään havaintoon, tässäoloon.

The Lonely Inspector on kerronnallinen kokoelma vapaita, villejä ja hauskoja piirroksia. Tiina Lehikoinen (s. 1982) on tamperelainen sanataideohjaaja, kuvataiteilija ja runoilija, jonka esikoisteos Sitruunalumilyhtyjä (ntamo, 2008) valittiin vuoden aforismikirjaksi 2008. Lehikoisen runokokoelma Turvalliset veistokset (ntamo) ilmestyi syksyllä 2009 ja toinen aforismikirja Isoympyräkatu (Poesia) keväällä 2011.

Tiina Lehikoisen ensimmäinen runokokoelma (2009) tarkastelee kulttuurisia veistoksia. Kokoelman aiheita ovat mies- ja naiskuvat, patsastelu, seksuaalisuus, ruumis, valta ja vapaus: "Ruoho huohotti/kehoitti/velvoitti: TULE! TULE!" Runojen sävyt vaihtelevat vakavasta leikkisään. Säkeet ovat diskursiivisia ja plastisia, hermeettisiä ja dialogisia, absurdeja, toisinaan lakonisiakin.