Tiina Miettinen

Satakunnan historian V osa kuvaa miten maakunnan identiteetti alkoi syntyä 1500-luvulla ja miten sitä vahvistettiin myöhemmin. Samaan aikaan Satakunta ja sen asukkaat astuvat esiin asiakirjalähteissä ja heidän elämäänsä voidaan tavoittaa historiantutkimuksen ja sukututkimuksen keinoin. Väestökehitys ja maatilojen määrä polkivat paikallaan lähes 200 vuotta, mutta vuosisadat kätkevät sisäänsä voimakkaan kasvun ja kriisin aikoja. Suuret kuolonvuodet 1600-luvun lopulla alensivat Satakunnan väkilukua jyrkästi. Kun 1700-luvun sota-ajan alkupuolesta selvittiin, maakunnan väestömäärä lähti ennennäkemättömään kasvuun. Entisistä metsämaista kehittyi viljelyalueita, joille syntyi kappeliseurakuntia. Satakuntalainen yhteisö ei ollut liikkumaton. Yhteydet Ruotsiin olivat vilkkaita ja Pohjois-Satakuntaan muutettiin niin Savosta kuin maakunnan eteläisimmistä pitäjistä. Satakunnalle ominainen suurtilanmuodostus voimistui 1500-luvun lopulla ja jatkui pitkään. Kirkko valvoi kansan arkea ja kitki taikauskoa. Maakunnasta nousseet pappismiehet hoitivat yhteisiä asioita talonpoikien ja säätyläisten välissä. Moni satakuntalainen kohosi koko valtakunnan huomattaviin virkoihin.

Satakunnan historia VI (1750-1869) : Uudistuva maakunta kuvaa maakunnan historiaa 1700-luvun puolivälistä 1860-luvun nälkävuosiin. Takana olivat sotien ja isonvihan raskaat vuodet ja jakso päättyi onnettomien luonnonolojen synnyttämään kriisiin. Välissä oli kuitenkin pitkä rauha vuoteen 1808 ja vakaat olot sen jälkeen Krimin sotaan asti. Väkimäärä kasvoi nopeasti, uutta peltoa raivattiin, perustettiin sahoja ja ensimmäiset tehtaat. Ulkomaankauppa oli vilkasta ja kaupungit vaurastuivat. Arkielämä monipuolistui ja satakuntalainen sivistyselämä heräsi. Satakunnasta tuli osa Suomen suuriruhtinaskuntaa ja sen hallintoa. Maakunnan miehet olivat mukana ensimmäisillä valtiopäivillä säätämässä lakeja, jotka alkoivat muokata koko maata uuteen muotoon. Käsitys Satakunnan maakunnasta vahvistui. Satakunnasta tuli entistä selväpiirteisempi kokonaisuus, jossa Kokemäenjoki yhdisti rannikon ja sisämaan.

Suomen Sukututkimusseuralla ja itsenäisellä Suomella on yksi yhteinen perinne: Seura julkaisee tasavallan presidentin esipolvitutkimuksen. Koossa on siten ainutlaatuinen kokoelma sukutauluja, joiden kautta voidaan kurkistaa presidenttien sukutaustaan. Suomen Sukututkimusseuran 100-vuotisjuhlakirjaan on koottu aiemmin julkaistujen presidenttien esipolvitutkimukset täydennettyinä ja korjattuina. Lisäksi teoksessa julkaistaan uutena kahdennetoista presidentin Sauli Niinistön esipolvet. Tasavallan presidenttien esivanhempien kautta avautuu Suomen historia aina keskiajan rälssisuvuista 1900-luvun työläiskortteleihin. Presidenttien esipolvien muodostamat sukuverkostot ulottuvat laajalle, ja he ovat sukua tuhansille tavallisille suomalaisille. Henkilötarinoiden lisäksi teoksessa pohditaan sukutaustan merkitystä sekä siinä tapahtuneita muutoksia Suomen itsenäisyyden ajalla.