Tiina Pusa

Kun taiteen juuria ravistelee, niistä irtoaa multaa. Suomen taiteen multakausi arvioi uudelleen taiteen kultakauden perinnön painolastia ja oletusarvoja ja kiinnittää paikoin jo himmenneen välkkeen ohella huomiota tuoreeseenkin multaan. Keitä tai mitä jätetään ulkopuolelle, jos kultakauden toisintamista jatketaan kritiikittömästi omassa ajassamme? Suomen taiteen multakausi on laikukas luenta taiteesta, kerroksellinen ja rihmastoitunut kertomus. Se kulkee sammalikoissa, suonsilmissä, jäkäläkankailla, joutomailla ja puutarhoissa. Mullan alta ja kasvuston seasta möyhitään esiin piiloon jäänyttä. Multakausi yhdistää monia aikoja ja ilmiöitä. Se pyrkii asuttamaan taiteen uudella tavalla - multaamalla kultakauden.

"Taidetyöpajat muodostavat empiirisen alustan, vuorovaikutuskentän ja peilin kolmen taiteilija-tutkija-pedagogin eettisfilosofiselle keskustelulle. Kolmikko irrottautuu ns. yhteisötaiteen vakiintuneista diskursseista (taide parantaa, hoitaa yms.) ja luo perustoiltaan vaihtoehtoista ja radikaalia toimintafilosofiaa. Pääosassa on kolmikon kehittelytyö, jota viitoittaa kansainvälinen eettisfilosofinen keskustelu. Taidetyöpajat muodostivat maaston, jossa kokeilla ja koetella toisille altistumista, ei-tietäväisenä ja jossa harjoittaa ruumiillisen tiedon jäljittämistä ja sanoittamista." Marjatta Bardy, tutkimusprofessori emerita