Tiina Rajamäki

Kaikki palaa Alisaan. Lahjakkaaseen sellistiin, jonka kuolema 19-vuotiaana katkaisee myös Saran ja Katjan elämät. Sara näki, että Katja näki, mutta mitä kuudennen kerroksen parvekkeella tapahtui? Sara lähtee opiskelemaanKeski-Eurooppaan, voittaa viulukilpailun, sinnittelee aplodien loppuun. Katja luopuu sellosta ja kuorii itsestään uuden kerroksen. Molemmat tuntevat kuitenkin yhä vastuksen lihasmuistissaan, mikään ei kasvata etäisyyttä menneisyyden tapahtumiin - Alisaan, jonka vertaiseksi he halusivat tulla ja jonka viereen he haluavat yhä kuulua. Tiina Rajamäen ensimmäinen romaani on taiturimaisesti rakennettu kertomus lahjakkuuden vieressä varttumisesta ja siitä pitkästä kaiusta, jonka menetys jättää.

Lähiössä seisoo 70-luvun tasa-arvoaatetta henkivä koulurakennus. Vuosikymmenet ovat aina uudet nuoret kävelleet sen käytäviä, kiskoneet ovenkahvoja ja etsineet paikkaansa luokkahuoneissa. Pitkään kaikki oli aika samanlaista, kunnes alkoi muutos. Pysyvää koulussa ovat opettajat, heidän joukossaan innostunut ja opiskelijoihinsa kiintynyt Lehtori. Kunnes eräänä aamuna hän ei pysty enää lähtemään töihin. Koulu on kertomus yhden opettajan romahduksen syistä mutta yhtä lailla koko koulusta. Sen monista äänistä: opettajien puheista, konsulttien jargonista, mindfulnessohjaajan mantroista, kännyköidenmerkkiäänistä. Ilosta ja kiukusta. Hiljaisuudesta, väistämisestä ja näkymättömyydestä. Kiistellään tilasta, sopivista tavoista olla. Joku luovuttaa, toinen rakastuu. Kaikki opiskelijat lähtevät. Kuka jää?

Tiina Rajamäen esikoisnovellikokoelmassa tarkastellaan läheisiä ihmissuhteita, tai niiden puutetta, niissä olon vaikeutta. Missä vaiheessa omistautuminen muuttuu pakkomielteeksi? Miten kauas itsestään voi kulkea, ennen kuin on jo liian myöhäistä? Novelleissa tarkennetaan esimerkiksi rakastumiseen, sisaruuteen, äidin ja lapsen suhteeseen, opettajan ja oppilaiden kanssakäymiseen sekä matkaan vieraassa maastossa. Rajamäki kuvaa lumoavan tarkasti ja riisutusti etäisyyttä, rakkautta sekä olemisen, omien tunteiden ja tekojen mittakaavan hahmottamista. Jokaista henkilöä ja kerrontaa verhoaa rajaus tai este, jokin mikä ei näy - maisema jota ei voi tunnistaa mutta jossa voi ainakin kulkea eteenpäin.