Läpi elämän päivien, läpi kiven ja kyynelten, läpi ahtaan putken. Syntyminen sattuu, mutta vie valoon. Tiina Tikkasen runoissa äiti itkee lapset maailmalle ja luo nahkansa uudelleen. Tikkasen runot ovat syntyneet luettaviksi ääneen. Ihmisen äänessä kuuluu koko elämä ja vaikenemisen muuri pitää puhkaista, jos mielii päästä eteenpäin.