Timo Lappalainen

Turku palaa on Timo Lappalaisen Turku-trilogian toinen osa. Ensimmäinen osa Turun kevät ilmestyi vuonna 2024. Timo Lappalainen (s. 1959) on turkulainen runoilija ja kirjastonhoitaja evp. Turku palaa on hänen viides runokokoelmansa. Hän on julkaissut kirjoituksia ja kirjallisuusarvosteluja kulttuurialan lehdissä. ” Turun keväästä löytyy juureva kodin tuntu, joka laajenee kattamaan koko karheankauniin kaupungin. Lappalaisen teos on kaunokirjallisilta keinoiltaan konstailematon mutta rakentaa vähäeleisen sykähdyttävää paikallisrunoutta, jota luettuaan tekee mieli hypätä junaan ja matkustaa tunnelmoimaan valossa kylpevän Aurajoen äärelle.” Reeta Holopainen, Runografi ”Mielleyhtymien oikullisuudessa ja raikkaudessa piilee Lappalaisen lyriikan voima ja vireys” Jouko Grönholm, Turun Sanomat

KAKOLAKesällä on helmat. Se oli kiva blondi, en muista sen nimeä,muistan miten se nauroi. Istun kuivatelakalla Kakolan portailla,tämä vankila on vaiennut. Ennen täällä rapisi pensaikoissa öisin,satoi kuin Simenonin romaaneissa. Alhaalla Linnankadullapaloautot ja ambulanssitpainavat kohti satamaapillit vinkuen,kuin sikaa lahdattaisiin. Painan kädet korville. En päässyt Kakolan viimeiselle kierrokselle. Liian moni halusi vankilaan. Timo Lappalainen (s. 1959) on turkulainen runoilija ja kirjastonhoitaja evp. Turun kevät on hänen neljäs runokokoelmansa. Hän on julkaissut kirjoituksia ja kirjallisuusarvosteluja kulttuurialan lehdissä.” Kertovat runot tuovat mieleen Raymond Chandlerin, joka on siirtynyt lyriikan puolelle”Ville Hänninen, Ilta-Sanomat”Pelkästään kokoelman nimiruno Poetic Licence on helmi kotimaisen proosarunon perinteessä.” Joni Pyysalo, Parnasso”Timo Lappalaisen proosarunoissa slaavilainen melankolia yhdistyy beatin traditioon.” Yrjö Hosiaisluoma, Suomen nykykirjallisuus 1. Lajeja, poetiikkaa. SKS 2013

Neljän vuoden tauon jälkeen runoilija Timo Lappalainen palaa kehiin vahvalla kokoelmallaan. Lappalainen kirjoittaa suvereenia proosarunoa aiheinaan perinteiset kuolema ja rakkaus. Runojen tunnelma saattaa olla melankolinen, mutta runoilijalla on ketunhäntä kainalossa: hänen silmäkulmansa pilkehtivät hirtehisen huumorin ilotulitusta. Lappalainen on kovaksikeitetyn proosarunon Philip Marlowe nuhruisessa takissaan pölyisen toimiston iltapäivähämärässä. Nyt runoilija eksyy haikean romanttisiinkin sävyihin: elämä on ja menee ohi. ”Lappalainen kirjoittaa vaativasti, rosoista, mutta todentuntuista ja kaunistelematonta runoa…” – Parnasso "Kertovat runot tuovat mieleen Raymond Chandlerin, joka on siirtynyt lyriikan puolelle." – Ville Hänninen, Ilta-Sanomat "Lappalaisen runot ovat tarinallisia ja kertovia, ja niissä on aistittavissa melankoliaa ja karnevalistista henkeä, ehkä jopa kaurismäkeläistä tunnelmaa." - Siru Kainulainen, Turun Sanomat "Lappalainen pukee kuluneen aiheen itsetietoisen tyylikkääseen kuosiin. Proosarunoista ei löydy boheemielämän pidäkkeetöntä uhoa, tai elämältä pohjan kadottavaa itsesääliä. Lappalaisen sivustakatsojan tyyliin istuu ironia ja haikea huumori, joiden läpi tapahtumia punnitaan. Tiukka lause ei jätä säkeitä kertaamaan samaa, vaan avaa teemaan aina uuden näkökulman." - Juha Siro, Aamulehti "Myös arkipäivän hilpeys on vastustamattoman ihastuttavaa." - Eija Komu, Karjalainen "Mieleenpainuvinta on voimakas visuaalisuus ja karhea elämän maku." - Leena Tanskanen, Keskipohjanmaa "Kieli kyllä pysyy vetreänä läpi kokoelman." - Jukka Koskelainen, Helsingin Sanomat

"Vasta jälkeenpäin minä sen tajusin. Ehkä se johtui meren läheisyydestä. Ehkä olin ylirasittunut, mutta sem kertoi vasta lääkäri Suomessa. Sininen hetki oli juuri täyttymässä, kun yhtäkkiä maiseman yli pyyhkäisi keltainen tuuli. Maisema hyppäsi jaloilleen ja juoksi junan rinnalla. Näkökenttä oli täysin auki ja märkä.