Timo Määttä

Olen liian onnellinenetten enää osaavaatia pahintamitä minulle kuului

Taas olen juossut risteykseenitseni kanssa kilpaapakoon peilikuvaanikesken henkisen itsetyydytyksenilman edes säällistä seisokkia

Kiitos köyhyydestä ja rikkaudesta. Kiitos riistosta ja riiston mahdollisuudesta. Kiitos hyvinvoinnista ja huonosta kohtelustamme. Kiitos kuilusta, josta me tiedämme mihin kuulumme. Kiitos että minua vituttaa! Ave Caesar! Kuolemaantuomitut me kaikki kiitämme sinua Puhtaiden lakanoidemme pölyttömien talojemme kotiemme suojasta omasta silkinohuesta vapaudestamme Kiitos kaikesta mikä auttaa unohtamaan mikä on

Vastine on hätähuuto inhimillisyyden, rakkauden, solidaarisuuden ja kansallisen itsetunnon puolesta. Tämä kirja on yhden ihmisen tuskan, mutta myös onnen parkaisu. Se voisi olla myös hukkuvan massan yhteinen laulu, viimeinen testamentti, käden ojennus syvältä suosta. Suurin pelkoni lienee seettä jonain päivänä ilmeneekaiken tämänloppujen lopuksiolevankin totta

Runoilijan tunnistaa siitä, että hän puhuu vertauskuvilla. Hyvän runoilijan tunnistaa siitä, että hän puhuu syvältä sisimmästään, vertauskuvilla. Huippurunoilijan tunnistaa siitä, ettei kukaan ymmärrä hänen puheestaan paskan vertaa. Tämä kokoelma on manifesti sille kaikelle tekopyhyydelle ja turhuudelle, minkä aallonharjalla runoutemme ratsastaa. Tämä kokoelma on aidosti perseestä. Ehkä kaiken paskan jälkeenkunnolla ähistettyämme pöntön huuhdottuamme voimme sanoa: "Se siitä" ja huokaista

Kun sytytän kynttilän, avaan Taikapiirin tarkoin vartioidun oven. Mitä oven takaa löytyy, on vielä arvoitus. Taikapiirin sisällä voimme luoda oman salaisen maailmamme, mihin riidoilla, surulla ja ilkeyksillä ei ole asiaa. Voimme astua mielikuvitukseemme, mutta varovasti, sillä Taikapiiri on äärimmäisen herkkä särkymään. Sadun taikamaailma pitää sisällään salaisuuden, jonka vain lapsen mielellä voi löytää. Se on suuressa kultaisessa arkussa, johon voimme sukeltaa yhdessä. Tervetuloa omaan seikkailuusi... Kaikki kirjan tarinat on rakennettu yhdessä Nahkalinnan päiväkodin lasten kanssa kirjailijan ollessa siellä töissä. Tarinoiden päähenkilöt ovat lasten itsensä nimeämiä. Kirjan kuvituksesta vastaa P. A. Manninen

Kun sytytän kynttilän, avaan Taikapiirin tarkoin vartioidun oven. Mitä oven takaa löytyy, on vielä arvoitus. Taikapiirin sisällä voimme luoda oman salaisen maailmamme, mihin riidoilla, surulla ja ilkeyksillä ei ole asiaa. Voimme astua mielikuvitukseemme, mutta varovasti, sillä Taikapiiri on äärimmäisen herkkä särkymään. Sadun taikamaailma pitää sisällään salaisuuden, jonka vain lapsen mielellä voi löytää. Se on suuressa kultaisessa arkussa, johon voimme sukeltaa yhdessä. Tervetuloa omaan seikkailuusi... Kaikki kirjan tarinat on rakennettu yhdessä Nahkalinnan päiväkodin lasten kanssa kirjailijan ollessa siellä töissä. Tarinoiden päähenkilöt ovat lasten itsensä nimeämiä. Kirjan kuvituksesta vastaa P. A. Manninen

Vuonna 1944 voimaan tullut kirkkolaki muutti kristillisen auttamistoiminnan luonteen: alkoi lakisääteisen seurakuntadiakonian aika. Kirkkolain mukaan diakoniatyön tehtävänä oli avun antaminen sinne, missä hätä oli suurin. Mitä tämä merkitsi paikallistason seurakuntaelämässä? Timo Määtän väitöskirja on selvitys yhden suuren keski- ja pohjoispohjalaisen rovastikunnan diakoniatyön vaiheista lähes neljänkymmenen vuoden ajalta. Laajaan paikalliseen lähdeaineistoon perustuva tutkimus on paitsi diakonian ja sosiaalityön historiaa myös alueellista kirkkohistoriaa. Tekijä tarkastelee seurakunnallisen diakoniatyön, kunnallisen sosiaalitoimen ja paikallisten vapaaehtoisjärjestöjen välistä suhdetta.