Timo Parvela

3, 2, 1, avaruuden syliin! Taron ystävä, kokonainen suuri ja vahva karhu, on kadonnut. Samaan aikaan on kadonnut myös pihamaalla ollut omituinen taideteos. Kun Taro saa käsiinsä avaruusaluksen käyttöohjeen, hän ymmärtää ystävänsä olevan pulassa. Taron on haettava karhu takaisin avaruudesta. Tehtävä ei ole aivan helppo, mutta ystävyyden eteen on joskus nähtävä vähän vaivaa. Taro ja taivaan vallat on kuvakirja kaikille seikkailunhaluisille. Se on itsenäinen jatko-osa kirjalle Taro maan ytimessä. Kirkkonummelaisen Timo Parvelan lasten- ja nuortenkirjoja luetaan ympäri maailmaa. Erityisesti Saksassa hänen suosionsa on valtaisaa. Parvela tunnetaan myös käsikirjoittajana sekä kolumnistina.

Minä olen Ella. Olen vieläkin toisella luokalla. Meillä on mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli. Opettaja nimittäin katosi ja me voitimme lotossa jättipotin.- Entä jos opettajan vaimo on siepannu opettajan? minä kysyin.- Eihän se ole mahdollista. Hehän ovat naimisissa, Hanna epäili.- Meidän isä sanoo, että äiti sieppasi hänet alttarille, sanoi Pate.- Ja äiti sanoo, ettei olisi siepannut, jos olisi tiennyt, ettei kukaan suostu maksamaan lunnaita, hän jatkoi. Ella ja jättipotti on neljästoista Ella-kirja. Tällä kertaa ystävykset löytävät lottokupongin, hukkaavat sen, etsivät alibia, seuraavat johtolankaa, tyhjentävät askarteluvaraston ja täyttävät sen taas. Jälleen kerran tarina tarjoaa hupia lapsille, jännitystä isille, hyviä vinkkejä äideille ja lohtua opettajille.

Sampan pitää suoriutua Herkuleen tapaan kahdestatoista urotyöstä päästäkseen äitinsä suosioon ja saadakseen luvan osallistua Batman-kokoukseen. Sampan äiti ei päästä poikaansa Batman-kokoukseen, koska hänen mielestään Samppa on vielä liian pieni. Onneksi ongelma on helposti ratkaistavissa. Sampan on vain suoritettava kaksitoista urotyötä ja kasvettava niiden myötä ihmisenä ja Batmanina vakuuttaakseen äitinsä ja päästäkseen kokoukseen. Ihan helppoa.- Hänen on osoitettava olevansa kypsä ja äitinsä luottamuksen arvoinen. Sitten äiti päästää hänet varmasti kokoukseen, Tuukka selitti. - Tarkoitatko, että Sampan on ruvettava joogaamaan? kysyi Tiina. - Siihen minä en taivu, Samppa parahti. - Tai että Sampan on löydettävä rauha? Hanna kysyi. - Minä en edes tunne koko naista, Samppa kauhistui. - Minun isänikin on kasvanut ihmisenä, tiesi Pate. - Onko? minä hämmästyin. - On. Hän on kasvanut niin paljon, että hänen vyöstään loppuivat reiät.

Zum Vorlesen und ersten Selberlesen Ella ist in der ersten Klasse und sie geht sehr gern zur Schule. Weil nirgendwo sonst so viele lustige Sachen passieren. Lustig ist es zum Beispiel im Schwimmunterricht, als der Lehrer sagt, sie dürfen alle erst ins Wasser springen, wenn er auf seiner Trillerpfeife pfeift. Wie die sich denn anhört, will Pekka wissen, und da macht es der Lehrer natürlich vor. Timo, Pekka, Tiina und Heidi können leider noch nicht schwimmen. Als der Lehrer sie aus dem Wasser gefischt hat, kann er ihnen nicht mal böse sein. Sie haben schlieSslich nur gemacht, was er gesagt hat.

"Minä olen Ella. Olen yhä toisella luokalla, vaikka on jo tammikuu. Meillä on mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli, sillä Patessa on jotain outoa.- Patea vaivaa joku, arvelin minä. - Mutta mikä? kysyi Tiina. - Entä jos hänelläkin on koliikki? Hanna ehdotti. - Se tarkoittaa ilmavaivoja. - Entä jos Paten isällä on koliikki? Tuukka ehdotti kohtalokkaalla äänellä. Me kauhistuimme. Tuukka saattoi tietysti olla oikeassa. Ehkä Pate tosiaan oli uupunut sen vuoksi, että hänen isänsä paukutteli ja haisi kaiket yöt." Sarjan 15. kirjassa Ella ja kaverit perustavat jääkiekkojoukkueen, hankkivat sponsorin, käyvät pelaajamarkkinoilla ja takovat uudelleen opettajansa legendaarisen jääkiekkomailan: Piiskatykin.

Sammon vartijoiden kolmannessa osassa saattue etsii mystistä ja salattua Pohjolan valtakuntaa. Heidän tehtävänään on tuhota Sampo, ihmekone, jota Pohjolan valtiatar rakentaa anastaakseen itselleen maailman kaikki rikkaudet ja luonnonvarat. Tiedetään, että Pohjolaan päästäkseen matkaajan on ylitettävä tulinen koski, ohitettava sitä vartioiva jättiläiskotka, susi ja karhu sekä päästävä taivaaseen asti ulottuvan rauta-aidan yli. Mutta missä tämä hyinen valtakunta sijaitsee? Urhean Jokkerin, neuvokkaan Annin, taitavan Ilmarin, uhmakkaan Ahdin, epävarman Saanan ja viisaan Ainon on käytettävä kaikki taitonsa, ennen kuin Pohjolan arvoitus ratkeaa. Trilogian kolmas osa kuorii maailman auki ja paljastaa luolan uumenista Sammon, joka lyö kaikki ällikällä. Myös lukijan. Edessä on viimeinen taistelu. Kirkkonummelaisen Timo Parvelan lasten- ja nuortenkirjoja luetaan ympäri maailmaa, erityisesti Saksassa hänen suosionsa on valtaisaa. Parvela tunnetaan myös käsikirjoittajana sekä kolumnistina.

Seikkailufantasia iskee tämän päivän teemoihin! Tiera on Sammon vartijat -trilogian toinen osa. Hävittyään ensimmäisen taistelunsa repaleinen Sammon vartijoiden joukko matkaa pohjoiseen. Toinen Väinämöisen kätkemistä Sammon sirpaleista on yhä kateissa ja kilpajuoksu sen löytämiseksi on käynnissä. Panokset ovat kovat: löytäjä saa hallita maailmaa. Matka on vaarallinen, sillä Louhen kätyrit vaanivat saattuetta, joka kuitenkin saa yllättävän vahvistuksen: Tieran, uskollisen ja taitavan soturin. Tilannetta ei helpota sekään, että Ilmarin paras ystävä Ahti on yhä Loviattaren vankina Tuonelassa. Hänen pelastamisekseen ystävysten Annin, Ainon, Jokkerin, Ilmarin ja Saanan on kohdattava tietäjistä suurin, pelottava Antero Vipunen... Kirkkonummelaisen Timo Parvelan lasten- ja nuortenkirjoja luetaan ympäri maailmaa. Erityisesti Saksassa hänen suosionsa on valtaisaa. Parvela tunnetaan myös käsikirjoittajana sekä kolumnistina.

Die lustigsten Sachen passieren immer in der Schule, darum gehen Ella und ihre Freunde auch in der zweiten Klasse noch gern hin. Lustig ist zum Beispiel, dass der Lehrer mit ihnen für die Schülerolympiade Sackhüpfen trainiert und sogar mit der Direktorin um die Wette hüpft. Gewonnen hätte die Direktorin, wenn sie nicht die Gießkanne vor der Rosenhecke beim Eingangstor übersehen hätte. Dabei hatte sie die selber dort abgestellt. Zum Glück ist ihr nichts wirklich Schlimmes passiert. Höchstens zwei Wochen, sagt die Schulkrankenschwester, dann ist alles wieder heil. Der zweite Band von Ella - ein Buch für die Schultüte, mit witzigen Illustrationen von Sabine Wilharm!

Minä olen Ella. Olen jatkuvasti toisella luokalla. Meillä on mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli,ennen kuin meidän koulumme päätettiin lakkauttaa ja meidät siirrettiin uuteen, kymmenentuhannen oppilaan kouluun. Uudessa koulussa oli aika erikoista: Me tutustuimme siellä Annaan, joka oli eksynyt jo kolme kuukautta aiemmin, eikä ollut vieläkään löytänyt omaa luokkaansa. Käsityöluokassa oli sahanpurumyrsky, liikuntasalissa sata oppilasta pelasi pingistä ja ruokalassa tarjottiin mysteerimöykkyjä. Sen lisäksi siellä oli vielä Äf Yksi, poika johon ei saanut koskea, koska hänen isänsä halusi hänestä formulatähden. Ilman Marttia me olisimme olleet pulassa. Ai kukako on Martti? Hän on Karsserikeiju. Tietysti.

Heute war wieder so ein lustiger Schultag: Der Lehrer hat selbst gesagt, Pekka dürfe die Seife nicht mit ins Schwimmbecken nehmen. Da hat Pekka sie eben an den Beckenrand gelegt. Natürlich ist der Lehrer darauf ausgerutscht ... Und weil nirgendwo sonst so komische Sachen wie in der Schule passieren, gehen Ella und ihre Freunde richtig gern zur Schule. Das Buch für die Schultüte, mit witzigen Illustrationen von Sabine Wilharm - zum Vorlesen und ersten Selberlesen!

Minä olen Ella. Olen aina vaan toisella luokalla. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä meillä on tosi mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli ennen kuin Paavo tuli. Paavo on nimittäin aika kova kilpailemaan. Hänellä on enemmän läksyjä, painavampi koululaukku ja useampia isiä kuin kenelläkään meistä. Tuukka tosin on varma, että Paavo vain huijaa. Siksi he löivät karmean vedon, jonka seurauksena Paavo joutui pulaan ja meidän oli pelastettava hänet. Suosikkisarjan 12. kirjassa Ella ja kaverit seikkailevat suurkaupungissa. He vierailevat muotinäytöksessä, eksyvät, löytyvät, naamioituvat, hajaantuvat, keksivät uuden kansallislaulun, joutuvat pulaan, pelastuvat, syövät opettajan spagetit ja lopuksi he tietysti valtaavat televisioaseman. Ihan tavallinen lauantaipäivä siis.- Minä voitin, Paavo riemuitsi, kun me jälleen kerran laahustimme hänen luokseen. - Ei elämä ole kilpailu, Tuukka tuhahti. - Tänään oli pitkä päivä, huokasi Hanna. - Minun päiväni oli paljon pidempi, huokasi Paavo. - Minun koululaukkuni painaa kamalasti, valitti Tiina. - Minun laukkuni painaa niin kamalasti, että se piti tuoda kouluun traktorilla, valitti Paavo. - Opettaja antoi ihan liikaa läksyjä. Äiti ei millään ehdi tehdä näitä kaikkia, marisi Samppa. - Minun opettajani antoi niin paljon liikaa läksyjä, että äidin on vuokrattava teollisuushalli ja palkattava työntekijöitä niitä varten, Paavo marisi. - Sinulla on sama opettaja kuin meillä muilla, huomautti Tuukka. - Minun opettajani on niin sama, että kaikki luulevat häntä kaksosiksi, huomautti Paavo. Kirkkonummelaisen Timo Parvelan lasten- ja nuortenkirjoja luetaan ympäri maailmaa, erityisesti Saksassa hänen suosionsa on valtaisaa. Parvela tunnetaan myös käsikirjoittajana sekä kolumnistina.

- Minä rakastan teitä, sanoi opettaja - Minä rakastan myös työtäni. Minun sormiani syyhyttää päästä kylvämään kultaisia tiedonjyviä. Minun pääni porisee uusia ideoita ja sydämeni pakahtuu tarpeesta ohjata teitä. Minä levitän teidän yllenne tiedon viitan, joka lämmittää teidän puutteessa palelevat aivonne. Minä varjelen teitä väärän tiedon seireeneiltä, jotka houkuttaen huhuilevat korviinne. Kun roskatieto nostaa pahan maun huulillenne, saa vatsanne kivistämään ja suolenne kurnimaan, minä olen teidän elvyttävä kuituvalmisteenne. Muuten oli hiljaista, mutta Hannan leukanivelistä kuului naksahdus, kun hänen suunsa loksahti auki. Minä puraisin vahingossa lyijykynäni poikki. Tuukka tirskahti hermostuneesti ja Tiina nyyhkäisi liikutuksesta. Pukari uhkasi pakahduttaa opettajaa tiedonjyvään, jos hänen täytyisi rakastaa ketään. Samppa rupesi itkemään. Hän halusi lähteä kotiin, koska opettaja oli hänen mielestään jotenkin pelottava. - Minä tiedän tämän unen. Seuraavaksi opettaja pullistuu palloksi, nousee lentoon ja minä ammun häntä ritsalla takapuoleen ja sitten kuuluu kamala pörinä. Älkää herättäkö minua, pyysi Pate. Ella kavereineen on varma, että opettaja on kipeä. He päättävät auttaa opettajaa ja parantaa hänet. Tarvitaan ainakin karanteeni, jättiläisliito-orava, koulutarkastaja, paljon sivistystä, intiaanipäähine, lakiesitys ja uutisten loppukevennys, ennen kuin opettaja tokenee ja kaikki on taas ennallaan. Vai onko sittenkään? Yhdestoista Ella-kirja ei tarjoa yllätyksiä. Se on nimittäin täynnä niitä, kuten kaikki aikaisemmatkin. Ella ja kaverit pelastavat opettajan!

Herkällä vaistolla ja suurella sydämellä kerrottu, taidokkaasti kuvitettu tarina yksinäisestä pikku Piistä. Finlandia Junior -palkittu lasten klassikko. Keinulaudan toinen pää on tyhjä. Toisessa päässä Pii odottaa keinukaveria, turhaan. Pii kirjoittaa muistikirjaansa: Keinuminen ei onnistu, jos toisessa päässä ei istu ketään. Kun suuri kuusi rysähtää keinulaudalle, pikkukarhu Pii sinkoutuu avaruuteen. Kuunsirppiin tarrautunut Pii kuulee, että kuu ja aurinko keinuvat aina yhdessä. Seikkailunsa aikana Pii kohtaa monenlaisia olentoja ja huomaa, että elämässäkin kaikki menee ylös, alas.

Ellalla on mukavia ystäviä, mukava luokka ja mukava opettaja. Kaikki olisikin oikein mukavaa, ellei Patea uhkaisi luokallejääminen ja opettajaa häätö. Pate ei nimittäin osaa kertotaulua, sillä hänen mielestään tuleva rokkistara ei sellaista tarvitse. Hänen managerinsa opettelee sen hänen puolestaan. Opettajaa puolestaan uhkaa häätö, koska hänen koiransa ulvovat öisin ja isännöitsijä päivisin. Onneksi Tuukka keksii suunnitelman. Kaikki ongelmat ratkeavat, kun Ellan luokka saa hankituksi opettajalle laivan. Opettaja voi muuttaa merille koiriensa kanssa eikä voi jättää Patea luokalleen, koska on merillä koiriensa kanssa. Pate puolestaan voi tehdä ensiesiintymisensä opettajan jäähyväiskonsertissa. Hänestä tulee kuuluisa, hän saa managerin eikä tarvitse kertotaulua. Tuukka on nero.

Ansasta ja Oivasta on tullut kaupunkilaisia, oikeita cityihmisiä matkapuhelimineen. Kännykkä tosin on Oivan rakentama eikä aivan malliston kevyimmästä päästä. Painoa sillä on lähemmäs sata kiloa, mutta sitten siinä onkin kaikki saatavilla olevat ominaisuudet matalapaineturbosta leivänpaahtimeen sekä sarja erivärisiä kottikärryjä sen työntämiseen. Ansan ja Oivan elämä kaupungissa on paitsi suurta ja ihmeellistä, myös pientä ja pelottavaa, mutta koskaan se ei ole tylsää tai tavallista. Ansa ja Oiva suurkaupungissa jatkaa Ansan ja Oivan tarinaa uusilla seikkailuilla, joissa kaupunkielämä saa uuden värityksen suositun parivaljakon kokemana. Oivan mottoa lainaten: "Kaupungissa mikään ei ole mahdotonta, mutta kaikki on mahdollista."