Timo Roune

Miten tulisi elää, jotta maaginen sadan vuoden rajapyykki on saavutettavissa? Sen selvittämiseksi auttaa sekä tutkittu tieto että oma, terveeseen järkeen perustuva päättely. On tietämystä siitä, että merkitystä on niin oikealla ravinnolla ja kohtuullisuudella kaikessa kuin myös terveillä sosiaalisilla suhteilla ja perintötekijöillä. Silloin, kun tähän kaikkeen liittyy omakohtainen kokemus, nämä tärkeät elämänohjeet saavat eletyn elämän tuomaa syvyyttä. Helsingissä vuonna 1944 syntynyt, Tukholmassa suuren osan elämäänsä viettänyt Timo Roune liputtaa teoksellaan hyvän ja pitkän elämän puolesta. Hänellä on lähipiirissään esimerkki rikkaasta, vähintään sata vuotta kestäneestä elämästä.

Energiatalouden vallankumousta ennakoiva innovaatio hallitsi hetkellisesti maailman uutisvirtaa. Kansainv linen tutkijaryhm oli kehitt nyt edullisen vedyn tuotanto ja varastointimenetelm n. Vuoden 2025 energiakonferenssiin osallistuneet tutkijakollegat ylistiv t sit vuosisadan t rkeimm ksi keksinn ksi, joka tuottaisi ihmiskunnalle puhtasta ja loputtomasti uusiutuvaa energiaa ja joka pys ytt isi ilmaston saastumisen. Mutta vaihtoehdot ljylle ja kaasulle ovat fossiilienergian imperiumeille taloudellisen ja poliittisen vallan uhka. Energiainnovaatio haastoi sementoituneita valtarakenteita ja vanhan rahan mahtia. Uhka oli suurin ja v litt min ljyhuumeesta riippuvaiselle Ven j n valtaeliitille. Innovaatio piti tuhota keinoja kaihtamatta. Tutkijaryhm ajautui tiedemaailman juhlituista uranuurtajista vihamielisten vastavoimien leimaamiksi lainsuojattomiksi terroristeiksi.

Kuuban kommunistinen vallankumous ja ydinsodan uhkan lähelle tuoma Kuuban ohjuskriisi olivat Kylmän Sodan aikalaisten sukupolvikokemus. Harmaiden Panttereiden ryhmä oli tullut havainnoimaan ilmeiseen murrosvaiheeseen tulleen saarivaltion elämää - "ennen kuin McDonalds ja Coca Cola pilaavat viimeisenkin aitouden uhmakkaan saarivaltion vallankumouksesta." Kaikkien vallankumousten ikoni Fidel Castro oli kuollut edellisenä vuotena ja vallankumouksen saavutuksia ylläpitävä nuorempi veli Raul oli ilmoittanut luovuttavansa presidentinviran nuorempaa polvea edustavalle seuraajalleen. Jopa arkkivihollinen Amerikan Yhdysvallat oli antanut signaaleja liki kuusikymmenvuotisen vihanpidon lieventämisestä pari vuotta aiemmin. Maassa vallitsi yleinen toiveikkuus, jota tosin jo vaimensi vuodenvaihteessa USA:n presidentiksi valittu Donald Trump uhoten populistista viharetoriikkaa Meksikoa ja muita naapureitaan vastaan sisäpolitiikkansa ja henkilökohtaisen suosionsa käyttövoimaksi. Harmaat Pantterit joutuivat vedetyksi mukaan tuntemattomaan peliin yhden jäsenistä kadottua mystisesti keskellä Havannan salsamusiikin sykkeen ja täyteläisen karibialaisen ruoantuoksun kyllästämää lounasaikaa. Poliisitutkimukset eivät osoita mitään rikokseen viittaavaa eikä viranomaisilta saa apua. Harmailla Panttereilla on omat epäilynsä. Heille alkaa kertyä johtolankoja, joista hahmottuu kuvio, ilmeinen salaliitto. He heittäytyvät haasteeseen kuin kadonnutta nuoruuttaan etsivä entinen mäkihyppääjä.

Jokaisen aikuisen miehen sisimmässä piilee intiaani- ja cowboyvuosien pojanviikari pantterin hahmossa. Se halajaa vapauteen seestyäkseen lopulliseen kypsyyteensä. Kokemuksen voi saavuttaa vain legendojen tiellä - Route 66:lla. Neljän Harmaan Pantterin veljeskunta matkasi tämän tien - Chicagosta Villinlännen osavaltioiden kautta Kalifornian Santa Monicaan ja tallensi huikean matkakertomuksensa.

Jatkosodan oloissa vuonna 1943 synnytettiin Mäntsälän Hirvihaaran Invalidikylä ja villatehdas. Tuotanto käynnistyi kangerrellen Ruotsista lahjaksi saatujen käytettyjen koneitten, tavaralahjoitusten ja raha-avustusten varassa. Kylä sinnitteli sota-ajan arvaamattomissa olosuhteissa kuin Suomi pienoiskoossa. Tehtaan johto, Sotainvalidien Veljesliitto ja invalidi-isät perheineen joutuivat mukautumaan ylemmän tahon päätöksiin ja toimintaympäristön yllättäviin muutoksiin. Tähän maailmaan syntyi Timo-poika keskosena yhtenä pahimpana pommitusyönä vuonna 1943. Kirjassa Timo kertoo, kuinka hän kasvoi tehtaan ja jatkosodan jaloissa muiden ikätovereittensa kanssa. Hänen suuri haaveensa oli sodassa invalisoidun isänsä merimiestaustaa ajatellessa, että hän mahdollisimman varhain pääsisi suureen maailmaan, Amerikkaan ja New Yorkiin. Sodan jälkeen viisi- ja kuusikymmenlukujen aika antoi mahdollisuudet opiskeluun ja pohjan unelmien tavoittelulle. Timo Roune kirjoittaa koskettavasti ja raikkaasti elämisestä jatkosodan jälkeisessä Invalidikylässä, kasvun tuomat edellytyksensä päästä opiskelemaan, ja siitä kuinka raivasi tiensä "Invalidikylästä maailmankylään". Teoksen lopussa hän antaa palaa täysillä, kun vihdoin saavutti yhden lapsuutensa suurista tavoitteistaan.