Timo Teräsahjo

"Sitä ei uskalla tehdä muuta kuin seistä paikoillaan ja hengittää katkonaisesti. Kuten velikin varmaan tekee. Minä en haluaisi hengittää katkonaisesti, mutta pallea tuntuu puristuvan kohti selkärankaa. Sydänhakkaa. Lopettaisivat jo!” Keväisenä päivänä 1983 kaksi vierasta miestä tunkeutuu väkivalloin Jeanin ja Ricardin bretagnelaiseen kotiin ja käynnistää tapahtumakulun, joka määrittää näiden kahden veljeksen koko tulevaisuuden. Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin suomalainen nuori mies tapaa entisen tyttöystävänsä, joka kertoo innostuneena ranskalaisesta zen-opettajasta aavistamatta kuinka peruuttamattomalla tavalla opettaja tulee muuttamaan heidän elämänsä. Meditaatiometsä on moniääninen ja monisävyinen kertomus traumaattisen kokemuksen laajalle ulottuvista vaikutuksista. Se kertoo myös meditaatiosta ja hengellisen etsinnän maailmasta, jossa yksilön syvä tarve tulla kohdatuksi, voi joskus viedä synkkään metsään. Timo Teräsahjo on turkulainen kuntoutustyötä tekevä psykologi, kirjailija ja Lääkäri-lehden kolumnisti. Meditaatiometsä on hänen seitsemäs kaunokirjallinen teoksensa.

”Kaupunkilaiset katselevat maaseutua ja näkevät harmaita marraskuisia peltoja ja ajattelevat: täällä ei tapahdu mitään. Täällä on vain mätänevää luontoa ja kylmää ja kosteaa ja pimeyttä eikä mitään draamaa. Sitten he näkevät meidät tienvarressa tallustamassa ja pohtivat: siinäkin pari harmitonta mummua täällä yksikseen vanhenemassa. He eivät voisi olla enempää väärässä. Täällä tapahtuu emmekä me ole harmittomia.” Kaksi taloa, kaksi jo ikääntynyttä naista ja Hymer-matkailuauto: viattoman näköinen maalaisidylli Karhunkulmalla. Jonossa et kiinnitä heihin mitään huomiota, mutta näitä leidejä et halua etuilla. Ne tulevat ovellesi hymyssä suin ja kysyvät onko talossa muita. Älä anna verkkaisen puheenparren hämätä. Jos päästät heidät sisään, sinulta lähtee henki.

"Kävelin motellin sisäpihalle, huumvan kirkkaaseen paisteeseen. Palasin pian varjoon tuntiessani eksyneeni jokin vieraan voiman alle." Timo Teräsahjon Paskiaiset on kompromissitonta uutta proosaa. Teoksen kuusi novellia kertovat kaunistelematta haavoittuneista ja haavoitetuista ihmisistä. Itsekunnioituksensa hukannut Kullanmuru, veljensä kadottava Paskiainen tai ensimmäisessä työpaikassaan outoihin yötöihin joutuva Hyvä hoitaja ovat uhreja, joille Teräsahjo antaa vahvan oman äänen. Paskiaisten maailma on karu ja riisuttu, mutta juuri kun toivo tuntuu hiipuvan pimeyteen, kertoja kääntääkin äkkiarvaamatta kameran kulmaa ja näyttää lukijalle jotakin ennennäkemättömän kaunista.