Titta Kallio-Seppä

Teos kuvaa Oulun kaupungin julkisen tilan kehittymistä kaupungin alkuvaiheista 1600-luvulta aina 1820-luvulle saakka, jolloin kaupunkitilaan tehtiin suuria muutoksia tuhoisan kaupunkipalon ja sitä seuranneen uudelleenrakentamisen myötä. Kaupungin julkista tilaa kirkkomaata ja kirkkoa, katuja, viemäreitä, kaupungissa sijainneita kosteita alueita, toreja, satamaa ja kaupungin rajat muodostanutta tulliaitaa käsitellään pääosin 2000-luvun valtakunnallisestikin runsaan kaupunkiarkeologisen kaivaustoiminnan paljastaman lähdeaineiston kautta. Historiallisina lähteinä toimivat kaupungin kartografiset lähteet, eli kaupunkimittaukset ja -suunnitelmat sekä aikalaiskuvaukset. Tutkimus selvittää vallankäytön, sosiaalisen muistin ja tilan kokemusten kautta julkiseen kaupunkitilaan sekä julkisen ja yksityisen tilan rajaan liittyviä kysymyksiä.

Pohjanmaan porvariston vuosisadat 1700-1800 -kirjasarjan neljäs osa paneutuu Pohjanmaan kaupunkiporvariston esineelliseen kulttuuriperintöön. Kansainvälisten vaikutteiden ja esinekulttuurin osalta Pohjanmaan rannikkokaupungit ovat vuosisatojen ajan toimineet sisääntuloportteina. Niiden kautta maahan virtasi sekä aineettomia vaikutteita että erityisesti elämisen tapoja monipuolistaneita esineitä ja materiaaleja, joilla oli vaikutuksensa muun muassa sosiaaliseen elämään. Esinekulttuuri nähdään peilaavan perheiden ja sukujen arvoihin nojautuvaa elämäntapaa, jonka perusteella hankintoja on aikanaan tehty. Tarkoituksenmukaisuuden ohella muun muassa näyttämisen ja koreilun halu ovat ohjanneet valintoja, mutta mahdollisesti myös niin yksilölliset kuin muodin ja sosiaalisen paineen odotukset unohtamatta poliittisia kannanottoja. Esineellinen perintö voi rikastuttaa elämää, sillä esineisiin sitoutuu kohtaloita, tarinoita ja tapahtumia sekä aikaa, joiden kautta esineet latautuvat täyteen tunteita ja syvämerkityksiä. Toisin sanoen esinekulttuurista tulee sosiaalinen ilmiö, vuorovaikutuksen väline sekä historia- ja muistikulttuurin keskeinen elementti. I den fjärde delen av bokserien Borgarliv i Österbotten 1700-1800 behandlas det österbottniska stadsborgarlivet utgående från temat materiellt kulturarv. De österbottniska kuststäderna har under flera århundraden fungerat som inkörsportar för internationellt inflytande, inte minst med avseende på den materiella kulturen. Städerna blev knutpunkter där såväl immateriella intryck som på ett särskilt sätt också föremål och olika fysiska material berikade landets leverne, med avtryck bland annat i det sociala livet. Den materiella kulturen avspeglar livsföringen som hade sin värdegrund rotad i familjen och släkten, vilket bildade underlaget för de materiella anskaffningsprinciperna. Till faktorerna som påverkade dylika beslut hörde förutom ändamålsenlighet också viljan att visa upp sig, pryda sig, eller göra ett politiskt förankankrat ställningstagande, ibland också färgat av upplevelser kring både enskilda och sociala förväntningar, i kombination med ett tryck från modeinriktningarna. Det materiella arvet berikar livet, i det att föremålen används för att synliggöra livsöden, berättelser och händelser samt en tidsrymd genom vilken föremålen laddas med känslor och kärnbetydelser. Med andra ord blir den materiella kulturen ett socialt fenomen, ett medel för interaktion och ett grundläggande element i historie- och minneskulturen.