Toivo Flink

Kokoelma sisältää varmoin ottein hiottuja runoja kolmelta vuosikymmeneltä. Ohjelmallisissa runoissa on terävää sarkasmia, välillä kepeyttä ja huumoria. Kokoelman loppuosassa tunnelmoidaan onnesta, kaipuusta ja yhteiselosta. FT Toivo Flink on toiminut Karjalassa kulttuurilehden toimittajana ja julkaissut kaksi runokokoelmaa ja suomennoksia 1980-luvulla. Runokokoelma Tulla vapaaksi sisältää kaiken ilmestyi Suomessa 2007. Arvostettu tutkija on julkaissut useita tietoteoksia ja valmistelee Siirtolaisuusinstituutissa tutkimusta suomalaisen sivistyneistön kohtaloista Suomessa ja Venäjällä maailmansotien välisenä aikana.

Inkerin Liiton perustamisesta tuli 2012 kuluneeksi kunnioitettavat 90 vuotta. Liiton toiminnan ensimmäisessä kokonaisesityksessä dosentti Toivo Flink antaa laajan ja monipuolisen kuvan inkerinsuomalaisuudesta Suomessa 1920-1940-luvuilla. Mikä on Inkerin Liitto, ja mitä tekemistä sillä on Suomen kanssa? Tarkempi tutustuminen sen synty- ja toimintavaiheisiin osoittaa, että Inkerin Liitto kuuluu suomalaisuuteen sen elimellisenä osana, kuten suomalainen Inkeri laajemminkin. Inkerin Liiton perustava kokous pidettiin Helsingissä Uudella ylioppilastalolla 25. syyskuuta 1922. Jatkosodan loppuun mennessä merkittäväksi heimojärjestöksi kasvaneen Inkerin Liiton jäsenmäärä oli ylittänyt tuhat henkeä. Liiton toimintaa oli tukemassa useita satoja arvostettuja suomalaisia vaikuttajia. Valvontakomission vaatimuksesta valtioneuvosto lakkautti Inkerin Liiton 19.10.1944. Inkerinsuomalaisten aktiivien ja heidän suomalaisten tukijoidensa toiminta ei päättynyt siihen. Se virisi uudelleen 1959 Inkeriläisten Yhdistyksenä ja on jatkunut paluumuuton myötä Suomen Inkeri-liiton nimissä vuodesta 1994 tähän päivään asti.

Suomeen siirrettiin jatkosodan aikana saksalaisten miehittämältä Leningradin alueelta yhteensä yli 63 000 inkeriläissiviiliä, valtaosa heistä naisia ja alle 15-vuotiaita lapsia. Ensimmäinen kokonaisesitys sodanjälkeisistä tapahtumista pohtii, miksi Suomen päättäjät halusivat sisällyttää välirauhansopimuksen 10. artiklaan kohdan, joka antoi inkeriläisille mahdollisuuden jäädä Suomeen tai palata Neuvostoliittoon. Tutkimuksessa otetaan kantaa niin siirtojen kuin palaamisen syihin sekä valotetaan inkerinsuomalaisten pakoa Ruotsiin jatkosodan jälkeisinä vuosina. Niin ikään teoksessa tarkastellaan uuden aineiston perusteella inkerinsuomalaisten aktiivien toimintaa Suomessa 1920-1950-luvulla osana suomalaista heimotoimintaa.