SOTIIN suhtautuminen on ollut kaksijakoista. Yhtäältä sota-aika on nähty kaikin puolin surullisena. Kun rauha lopulta tuli, ei suurempaa lahjaa voitu ajatella. Sotien tapahtumat ovat juurtuneet ihmismieliin jo ammoisista ajoista muistitietona ja kansanperinteenä. Tarinoiden tehtävä oli tuoda jännitystä ja keventää yhteistä elämää. Lapsille ne olivat satujen tapaan rikastuttamassa mielikuvitusta. Toisaalta sotiin kuuluvat myös sankarit ihmetöineen. He olivat aikansa selviytyjiä, jotka usein kuin ihmeen kaupalla pääsivät voitolle. He ovat olleet esimerkkeinä seuraaville sukupolville välittämässä rohkeutta puolustaa oikeutta kotiseutuun ja isänmaahan. KIRJAN KUVAUKSISSA laajennetaan sodan käsitettä koskemaan myös menneiden taistelujen henkistä ja sosiaalista ulottuvuutta maamme kehityksessä ennen itsenäistymistä. Runous ja musiikki ovat versoneet vaaran ja vaivan maaperästä. Sodan viitekehyksissä paikalliset sankarit ovat toiminnallaan sukupolvien esikuvina eläneet kansanperinteessä vuosisatojen ajan. Sankaruus ilmeni myös varsinaisten taistelutilanteiden ulkopuolella, kotirintamalla. Maakuntalaulun sanoin ”Entistaistojen tanner” on myös ”muistojen mainio manner”. Kuvauksiin luo jäntevyyttä tutkimuskirjallisuus, paikallisuus ja ajanhistoria.
