Tomi Rantala

Me uneksimme paremmasta maailmasta. Maailmasta, jossa haaveet tulevat todeksi. Jossa haaveunet toteutuvat. Mutta joskus unet ovat painajaisia. Joskus unet ovat lihaa syöviä hirviöitä, jotka murtavat epätodellisen ja todellisen hataran kalvon. Joskus painajainen muuttuu tehtaiksi, jotka rakentavat pahuutta. Pimeyttä. Penny Pomelo, orpo tyttö, jolla on haavekristalli. Hänellä on tehtävä. Hänen pitää pelastaa maailma ja todellisuus. Hänen pitää kumota unikiteen luoma painajaismaailma, jossa painajaiset muuttuvat tehtaiksi. Tehtaissa valmistetaan hirviöitä. Tehtaiden polttoaineena on ihmisen liha ja veri ja sielu. Itsemurhaaja, unistalkkeri Merci Sorrino alias Sorry, no Mercy on toisten unissa vaeltava ihmisen varjo ja kuvatus. Pelkkä kuori ilman sielua. Hän vaeltaa pitkin unen ja valveen hämäriä rajamaita etsien tytärtään Sunnya, joka on vangittu Helvettiin hirviöiden kiduttamaksi. Merci lyöttäytyy Pennyn matkaan ja kaksikko lähtee etsimään Haavejunaa, junaa jolla voi matkata todellisuudesta epätoteen maille. Sinne, missä haaveista ja painajaisista tulee totta. Painajaismaailmassa haaveet ovat kuolleet. Jäljellä on vain epätodennäköiset haaveet. Haaveet, jotka voivat jäädä vain haaveiksi ellei haavekristallia, unireaktoria palauteta sen alkulähteille. Edessä on mahdoton tehtävä:Pelastaa maailma ja vapauttaa Sunshine "Sunny" Sorrino pimeyden piilopaikoista. Helvetin kiduttavista syövereistä ja niitä vartioivista kauhuolennoista, joita ei saisi olla. Mutta ovat. Haavejuna on Dark Noir henkinen sarjakuva, vaikka siinä on myös veren värittämiä sivuja, kristallin turkoosinhehkua. Haavejuna on goottilainen runo, sillä se henkii runollista syvällisyyttä ja kauneutta. Se on myös raaka, sillä se sisältää veristä väkivaltaa. Haavejuna on goottilaista kauhua, herkistävää surua, pelottavaa tunnelmaa, mutta myös hilpeää huumoria. Usein mustaa. Sysimustaa. Haavejuna on sekoitus kauhua, fantasiaa, unta ja valvetta, elämää ja kuolemaa. Loputonta liikettä mosaiikissa, josta todellisuus ja myös epätodellisuus koostuu. Se on ainutlaatuinen elämys. Teos, jonka monet kerrokset saavat lukijan palaamaan sen sivuille, sillä tarina on mystinen. Se on mysteeri, joka kiehtoo lukijaa ja saa hänet pohtimaan kaiken kerroksellisuutta. Mikä on totta. Mikä on olemassa, vaikka ei saisi. Mitä on ihmisyys. Mitä on hirviö. Tämä järkälemäinen teos on 400 sivuinen jättieepos, johon lukijat palaavat yhä uudestaan. Tämä kirja on lahja jollekin. Itselle tai rakkaalle.

Taidokkaasti piirretty humoristisen minimalistinen strippisarjakuva kertoo elämästä metsässä. Näkökulma on ensinäkemältä varsin pysähtynyt. Kivi ja kuusi. Lampi ja koivu. Kanto ja melkein pystyynkuollut puu. Nyt on annettu puheenvuoro metsän harvemmin kuulluille jäsenille. Luonto nähdään ja kuullaan eri tavalla kuin ennen. Kivi saa ilmeitä, kun hänet oppii tuntemaan hänet ja hänen kivikovan luonteensa. Sivuhahmoina vierailee eläimiä, jotka kuusi ja kivi kokevat lähinnä rasittavina. Tosin kuusi nauttii lokeista, jotka käyttävät herra Kiveä lähinnä maalitauluna. He ovat kaksi toisilleen täysin vierasta hahmoa, jotka eivät voi kävellä pois tilanteesta vaan joutuvat kohtaamaan toisensa, joka aamu, päivä, ilta ja yö. Huumori syntyy tilanteesta, missä toista vain joutuu sietämään erilaisuudesta huolimatta. Kyseessä voisi olla suhde naapuriin tai vanhaan pariskuntaan. Niinpä naljailun keskellä voi olla kaipausta ja ystävyyttäkin. Vaikka sitä ei ehkä aina haluta sanoa ääneen. Kivi on saanut kyllästymiseen asti kuulla uusien kuusien kehuvan keskellä yötä, miten oksalle on ilmestynyt uusi uljas käpy. Kuusen näkökulmasta taas kivi on vanha kalkkeutunut hölmö, jonka aikakäsitys on aivan liian hidas edes normaaliin keskusteluun. Toisen uuden vuoden toivotuksiin vastaaminen voi viedä koko vuoden. Tomi Rantalan (s. 1971) Metsäläiset antaa puheenvuoron sille osalle luontoa, jonka me yleensä koemme mykäksi. Rantalan työhistoriaan kuuluu myös lauta- ja mobiilipelien tekemisiä sekä grafiikkaa. Tällä hetkellä hän luo tietokonepelejä Singaporelaiselle Active Interactions -yritykselle messutapahtumiin yms. käyttöön. Metsäläisiä luettuamme emme enää näe edes pihalla olevaa kiveä aivan samoin silmin kuin aiemmin.