Tommi Takkunen

Mies nimeltä Kroisos Kristus. Gebardina-korsetti. Pyörätuolissa istuva merikapteeni. Absurdeistakin piirteistään huolimatta Tommi Takkusen novelleissa hypätään seuraamaan tavanomaisten ihmisten taiteilua tilanteissa, jotka näyttäytyvät risteyskohtina – vähintään jälkikäteen. Isänpäivä ja muita kertomuksia on täynnä tarkkanäköistä henkilökuvausta ja tunteita, joita jokainen ihminen saattaa paikoin kokea. Novellien maailmaan on kivutonta sukeltaa, mutta ulos ei tahdo päästä. On vain ihmeteltävä, kysyttävä, koettava.

Lamppu ja Jouni ovat kaksi oululaisessa lähiössä, Kaukovainiolla, asuvaa kaverusta. Toinen on niin sanotusta hyvästä perheestä ja toinen huono-osaisemmasta kodista. He tekevät pieniä pahojaan ja kaipaavat samalla hyväksyntää. Vähitellen nuorten miesten tarina avartuu heidän perheidensä tarinaksi, kerrokselliseksi kuvaukseksi kokonaisesta asuinalueesta, sen ihmisten kohtaloista ja heidän kaipuustaan kadonneeseen yhteisöllisyyteen. Kaukovainio on näköiskuva lähiöiden Suomesta, johon jokaisella meistä on jokin kosketus. Tommi Takkunen kuvaa romaanissaan tätä kollektiivista kokemusta myötäelävästi ja uskottavasti - kuin maalaten freskomaisen muraalin betonibrutalismin hengessä rakennetun kerrostalon seinään.

Nähdessään Dorkiksen kadulla Anni on varma, että kylähullu on hänen isänsä. Alkaa oman menneisyyden selvittämiseen tähtäävä harharetki, jonka varrella totuus karkaa aina vain kauemmaksi, valuu sormien välistä kuin hiekka tiimalasissa. Jake tienaa helppoa rahaa lapsenvahtina. Kerran vahdittavana on Olga, joka haluaa Jaken kuuntelevan kanssaan kuolleen veljensä viestin. Kati on yhden naisen teatteriseurue, ellei jopa sirkus. Asko seuraa näytöstä hurmaantuneena, kunnes näyttämö alkaa pyöriä niin vinhasti, että kuvasta jää jäljelle pelkkää viivaa. Tulevaisuus kuuluu bingoemännille on novellikokoelma ihmisistä muutosten vaikeasti ylitettävillä kynnyksillä. Novelleihin on helppo astua sisään, mutta ulos ne eivät tahdo lukijaansa päästää. Arkiset tarinat kutsuvat rentoon lukemiseen, musta huumori naurattaa, mutta yhtäkkiä pinta pettää ja syvyyksistä aukeavat olemisen syvät pohjavirrat.