Tommi Uschanov

Britannia erosi EU:sta. Mutta miten Suomi eroaa Britanniasta? Brexit, Britannian päätös hylätä pitkäaikainen EU-jäsenyytensä, on eräs tämän vuosisadan erikoisimmista poliittisista kehityskuluista. Suomalaisesta näkökulmasta se tuntuu lähes käsittämättömältä: täällä EU:ta pitää hyvänä asiana kansalaisten suuri enemmistö, eikä jäsenyyttä uhkaa juuri mikään. Tommi Uschanovin teos on ensimmäinen Suomessa kirjoitettu kirjan mittainen analyysi brexitistä. Se tuo näkyviin, millaiset syvät kulttuuriset ja historialliset tekijät ovat Britannian aluksi järjettömältä tuntuvan ratkaisun taustalla, ja millaisia kiinnostavia puolia asiasta on toistaiseksi jäänyt pimentoon. Samalla kirja kysyy, minkä nimenomaan Suomessa täytyisi olla toisin, jotta brexitin kaltainen poliittinen haksahdus voisi olla mahdollinen myös täällä. Ovatko britit jotenkin ajattelemattomampia kuin suomalaiset, vai onko kyse vain siitä, että Suomen poliittinen järjestelmä suojelee paremmin kansaa sen omalta harkitsemattomuudelta?

Miksi lauluissa on pakko olla sanat? Miksi 1950-luvun jazzkritiikki kuulostaa aivan tämän päivän someraivolta? Miten musiikki liittyy ilmastonmuutokseen? Mitäbelgialainen popcorn voi opettaa musiikin merkityksestä? Voiko musiikki enää olla yhtä tärkeää kuin ennen, kun sitä voi nykyään koska vain kuunnella niin paljon kuin haluaa? Äänentallennuksen keksiminen 1800-luvulla muutti musiikin uudella tavalla konkreettiseksi: joksikin, jota voi ostaa ja myydä, mutta joka usein myös karkaa arvaamattomasti niin myyjien kuin ostajienkin näpeistä. Kuinka musiikkia käytetään on kirja siitä, miten musiikin muuttuminen taiteesta tavaraksi on vapauttanut ihmiset tekemään musiikilla uudenlaisia asioita, mutta myös musiikin tekemään ihmisille uudenlaisia asioita. Samalla kirja nostaa esiin, miten monin eri tavoin musiikki voi liittyä erilaisiin itsensä ulkopuolisiin asioihin, kuten kieleen, historiaan, teknologiaan ja tanssiin - ja miten tietoisuus tästä voi vaikuttaa siihen, millä korvilla musiikkia kuuntelee.

Tommi Uschanovin esseekokoelma Sininen tango käsittelee musiikkia, elokuvaa, kaunokirjallisuutta, valokuvaa sekä näiden kulttuurin lajien kuluttamisen ja harrastamisen historiaa. Osa esseistä sivuaa myös historian ja filosofian kysymyksiä. Kirjan yksittäisiä aiheita ovat mm. äänilevyn historia, populaarimusiikinja klassisen musiikin välinen suhde, nostalgia, Paavo Rintalan ja Juhani Mustosen romaanit sekä Ludwig Wittgensteinin ja Frank Cioffin filosofia. Kuten Uschanovin kirjat usein ennenkin, myös Sininen tango pyrkii esittelemään suomalaisille lukijoille ihmisiä ja ilmiöitä, jotka ovat täkäläisessä keskustelussa jääneet paitsioon tai jonkinlaiselle katvealueelle, vaikka saattavat muualla länsimaissa olla hyvinkin tunnettuja. Kaikkein laajimmalla tasolla kirjan esseitäyhdistää kysymys menneisyyden ja nykyhetken suhteesta. Miksi nykyisyyden ja historian välillä tuntuu tietyissä tilanteissa olevan ylitseTommi pääsemätön kuilu, mutta toisissa tilanteissa ei? Ja miksi se, että tämä kuilu tuntuu ylitsepääsemättömältä, taas tuntuu tietyissä tilanteissa ongelmalliselta tai kiusalliselta, mutta toisissa tilanteissa ei? Entä mikä on kulttuurin ja taiteen rooli näiden tuntemusten artikuloimisessa?

Vuonna 1964 Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnson sanoi: ”Meillä on valta muovata sivilisaatio sellaiseksi kuin tahdomme.” Nykyään ei yksikään julkinen keskustelija uskaltaisi väittää mitään näin optimistista. Mitä oikein on tapahtunut? Tommi Uschanovin uusi kirja Hätä on tarpeen analysoi länsimaisen kulttuurin omakuvassa tapahtunutta isoa muutosta. Puoli vuosisataa sitten maailmassamme vallitsi kehitysoptimismi ja tunne siitä, että eteenpäin ollaan menossa. Nyt elämme neuvottomuuden ja voimattomuuden vallassa. Kirjan teemoja ovat muun muassa taiteessa ja populaarikulttuurissa tapahtunut tunnelman muutos, poliittiseen järjestelmään kohdistuneen luottamuksen väheneminen ja maailmantalouden ajautuminen vaikeuksiin. Onko pessimismiin kaiken kaikkiaan aihetta vai paljastaako se vain osan kulttuurimme näkymistä?