Toni Lahtinen

Vuosituhannen vaihteessa suomalaiseen kirjallisuuteen iskivät ympäristöaktivistit sekä ennennäkemättömät hyökyaallot ja hirmumyrskyt. Kaunokirjallisuuden aihelmistoon vakiintuivat koko ihmislajia uhkaavat ympäristöriskit. Toni Lahtinen tarkastelee, miten suomalainen nykyromaani on osallistunut ympäristökeskusteluun yhdistämällä ympäristöhistoriaa ja myyttejä. Kyse on ensimmäisestä laajemmasta tutkimuksesta, jossa suomalaista kirjallisuushistoriaa ja ympäristöhistoriaa kuljetetaan tiivisti rinnakkain. Kirja osoittaa, että myös yhteiskunnallinen keskustelumme laajamittaisista ympäristöongelmista perustuu pohjimmiltaan myyttisille ajatusmalleille." Maailmanlopun alkuja" käsittelee kirjallisuutta osana laajempaa ympäristöllistä kuvittelukykyä, joka vaikuttaa merkittävällä tavalla ympäristöviestintään ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Teos on suunnattu paitsi nykykirjallisuuden lukijoille, kirjallisuudentutkijoille ja -opiskelijoille, myös ympäristöhumanistisille tutkijoille ja opiskelijoille. FT, dosentti Toni Lahtinen on yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hänen erityisalaansa kuuluvat kirjallisuuden ja ympäristön moninaiset suhteet.

Puut ovat täynnä lapsia on runoilija, kirjallisuudentutkija Toni Lahtisen ja kuvataiteilija Lotta Nevanperän yhteistyönä syntynyt kirjateos. Sen teksti perustuu asioihin, joita Lahtisen Alzheimerin tautia sairastava äiti kertoi pojalleen heidän yhteisillä kävelyretkillään lähimetsässä. Muistisairaan läheisensä käyttämistä kielikuvista ja tekemistä havainnoista Lahtinen löysi runollisen, unenomaisen logiikan, jossa on hätkähdyttäviä yhtymäkohtia suomalaiseen muinaisrunouteen. Molemmissa metsä näyttäytyy yhtäältä eksyttävänä ja hämmentävänä, toisaalta suojaavana, lohdullisena paikkana. Lahtinen on tyylitellyt ja sommitellut äitinsä sanoista ja ilmaisuista nykyrunoutta ns. löydetyn runouden periaattein. Teos pyrkii tekemään oikeutta muistisairaan ihmisen kokemukselle ja antamaan sille autenttisen kirjallisen ja visuaalisen muodon. Lotta Nevanperän kirjaa varten tekemä kollaasikuvitus on sekin lähtökohdiltaan dokumentaarinen, sillä se perustuu samasta lähimetsästä eri vuodenaikoina kuvattuihin näkymiin sekä Lahtisen äidin perhealbumin kuviin. Taiteilijakirjamaisessa, käsin sidotussa teoksessa hyödynnetään mm. kuultopaperia, jonka avulla teksteihin lisätään tai niistä poistetaan rivejä. Runotekstit, kuvitus ja kirjamuotoilu muodostavat yhdessä kolmiulotteisen, aineellisen kokonaisuuden, jossa hahmottuu matka tunnetun ja yhteisesti jaetun todellisuuden tuolle puolen. Puut ovat täynnä lapsia ilmestyi alun perin toukokuussa 2024 rajoitettuna 200 kappaleen painoksena. Tämä uusintaversio on ulkoasultaan hieman erilainen, eikä editiota ole numeroitu tai rajoitettu. Sisällöltään uusintajulkaisu on yhtä pitävä alkuperäisen teoksen kanssa.

Säteilevänä nousee huhtikuun aurinko taivaalle! Kevät on tullut! Uuden ajan subjekti ei ole Minä vaan Me! Ainoalaatuisia alastomuuskuvia. Säkenöiviä taidetoisintoja. Jaloa teollisuustaidetta. Aitoa 2020-luvun elämäntunnetta.”pikantti - elegantti - intressantti”Konerunoja on runoilija Pelle Romantiquen ja kuvataiteilija Lotta Nevanperän yhteinen kokonaistaideteos. Se on taiderunokirja ja runokuvakirja ja taidekirja ja kaikkea! Teoksen kuvitusta on työstetty päivälehden museossa ja teoksen kansia on painettu J. K. Ihalaisen koskivoimalla toimivalla painokoneella Siurossa.

“Miksi teit minut puusta ja annoit silti sydämekseni yksinäisen lihaksen, joka ei ole sidottu naruin eikä suonin minun jalkojeni ja käsieni pareihin?” Luontorunoja on underground-runoilija Pelle Romantikan ja kuvittaja Anne Ketolan naivistinen runokuvakirja. Muodonmuutoksesta kertovassa faabelissa etsitään ihmisluontoa. Pelleromanttisen rakkauslyriikan taustaelämyksenä on molskahdus.

"Pieni kiviä putoileepäälleni taivahaltakuka lie niitä nakkeleetuntuu niin raskahalta"Näin alkaa Timo K. Mukan ensimmäinen runo, jonka hän on kirjoittanut 11-vuotiaana. Se sisältyy kirjailijan vuonna 1969 Juha Tantulle kirjoittamaan kirjeeseen, jonka viimeinen lause kommentoi runoa näin: "Yksi kokee kivet raskaina, musertavan raskaina, toinen suhtautuu niihin luonnollisena sateena, kolmas (minä) kärsin niistä, en väheksy, en pakene." Paitsi tuottelias kirjailija Timo K. Mukka oli myös ahkera kirjeiden kirjoittaja. Toni Lahtisen toimittama valikoima koostuu kirjeistä, joita Mukka ehti lyhyen elämänsä aikana kirjoittaa rakastetulleen Tuulalle, äidilleen, lehtien toimituksille, kustantajille ja merkkihenkilöille aina Urho Kekkosta myöten. Kirjeet käsittelevät monia dramaattisia aiheita, kuten isän kuolemaa, pieleen mennyttä asepalvelusta, häätöä kotikunnasta Pellosta, eroa kirjailijaliitosta, Hymyn julkaisemaa häväistysjuttua ja Mukkaa vaivannutta ulkopuolisuuden ja tyytymättömyyden tunnetta. Kirjeiden kautta piirtyy Mukan koko elämänkaari hänen oman kätensä kautta.