Topi Artukka

Turun köyhät kasvot kertoo urbaanista köyhyydestä ja osattomuudesta Turun palon jälkeisinä vuosikymmeninä ja 2000-luvun laman jälkeisenä julkisen sektorin pysyvän niukkuuden ja lapsuuden eriarvoistumisen aikana. Kirjoittajat pohtivat köyhyyden kokemusta ja sen ylisukupolvisia siirtymiä erityisesti naisten ja lasten elämänpiireissä, joissa on edelleen paljon tutkimatonta sekä historia- että sosiaalitieteissä. Lukija saa uutta tietoa Turun Luostarinmäellä asuneista lapsiperheistä, köyhien lasten kummeista ja koulunkäynnistä, varattomien kätilöpalveluista, alkoholiin liittyvistä rikkeistä ja kaupungin jälleenrakennuksesta 1830- ja 1840-luvulla. Nyt idyllinen, jopa pittoreski Luostarinmäen museokortteli oli 1800-luvulla ennen kaikkea köyhien ja huono-osaisten asuinalue. Kirjassa paneudutaan myös 2000-luvun turkulaisten lasten ja nuorten kokemuksiin köyhyydestä ja nykyhetken varsinaissuomalaisten aikuisten kokemuksiin huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta. Kokonaisuutena teos osoittaa, miten köyhyys rajoittaa ihmisten sosiaalista osallisuutta ajasta ja yhteiskunnallisesta kontekstista riippumatta. Kirjan monipuolinen, taulukoista, kartoista, valokuvista ja historiallisista visualisoinneista koostuva kuvitus johdattaa lukijoita hahmottamaan huono-osaisten ja köyhien kokemuksia uudella tavalla.

TYYlikkäät vuodet – Turun yliopiston ylioppilaskunta 100 vuotta -teos käy läpi TYYn vaiherikkaan historianKirja kertoo Turun yliopiston ylioppilaskunnan perustamisesta nykyhetkeen. Teoksessa käydään läpi erilaisten näkökulmien kautta turkulaisen opiskelijaelämän historiaa. Kirjassa käsitellään Turun yliopiston ylioppilaskunnan suhteita muihin opiskelijajärjestöihin ja kansainväliseen opiskelijamaailmaan, ylioppilasliikkeeseen vaikuttaneita aatteita ja politiikkaa. Lisäksi teos esittelee Turun ylioppilaslehden historiaa, opiskelijakulttuuria sekä paikkoja, joissa opiskelijaelämää on eletty. Ylioppilaiden historian ohella teos luo kiinnostavan katsauksen 1900-luvun ja 2000-luvun alun suomalaiseen yhteiskuntaan, sen muutoksiin sekä Turun kasvun vuosiin nuorten opiskelijoiden kaupunkina. Opiskelijat ovat olleet keskeinen muutosvoima vuosikymmenten ajan ja tämä näkyy myös Turun urbaanissa kehityksessä. Kirjan ovat kirjoittaneet kirjoittajaryhmänä FT Topi Artukka, FM Liisa Lalu, dosentti Otto Latva ja apulaisprofessori Panu Savolainen. Teoksen on taittanut graafikko Anna-Mari Tenhunen. Teos on kuvitettu valokuvaaja Anna Aution ottamilla valokuvilla sekä arkistomateriaalilla." Tämän teoksen lähtökohtana on hankkeen alkumetreiltä alkaen ollut luoda valtavirrasta poikkeava organisaatiohistoria sisällön, esitystavan ja kirjan esineellisyyden näkökulmista. Olemme pitäneet tärkeänä, että kirjassa kuuluu ja näkyy ylioppilaskunnan historian ja nykyisyyden diversiteetti, unohtamatta perinteistä organisaatiohistoriaa mutta keskittyen laajasti opiskelijaelämän vivahteisiin ja arjen maailmoihin", teoksen kirjoittajat toteavat kirjan esipuheessa.” Vuosisataan mahtuu rakkautta, tuskaa, opintoja, aurasoutuja, Turun ylioppilaslehti, tuberkuloosia, inspehtooreja, journalismia, kirjallisia harrastuksia, uskontoa, urheilua, Akateeminen Karjala-seura, kieliriitoja, vuosijuhlia, sota-aika, pula-aika, uusi Ylioppilastalo, kiihkeää politiikkaa, marxilaisuutta, päiväkoteja, opiskelua, ylioppilaskylän futuristiset soluasunnot, puoluepolitiikkaa, seksuaalinen vapautuminen, keskikaljaa, osakuntia, ympäristöliike, baareja, jatkoja, haalareita, lakituksia, puheita, vappuja ja pikkuvappuja, irtosuhteita, kokeellista musiikkiskeneä, lama, ilmastoahdistus, EU-Suomi, vetoomuksia pyöräteiden puolesta, somen läpimurto, pandemioita, unelmia, koronavirus, suunnitelmia ja haaveita.” (Lainaus kirjasta)Ylioppilaskunnan historiasta on julkaistu teoksia aiemmin vuosina 1932, 1972 ja 1997–2001, mutta nyt julkaistava teos on ensimmäinen, joka kattaa koko satavuotisen historian.

Turku oli 1810-luvulla Suomen poliittinen, kulttuurinen ja kaupallinen keskus, joka tunnettiin näyttävästä seuraelämästään. Siellä sijaitsivat suuriruhtinaskunnan senaatti ja muut hallintoelimet, venäläinen esikunta, vauras kauppiaskunta, yliopisto ja hovioikeus, joiden edustajista kaupungin kosmopoliittinen seurapiiri koostui. Seurapiiri ylläpiti aktiivista seurallisuuden kulttuuria, joka muodostui julkisista tanssiaisista, vierailuista, illallista, teatteriesityksistä, konserteista ja epämuodollisista tapaamisista. Tanssiva kaupunki on tutkimus Turun seurapiiristä ja sen ympärille muodostuneesta uudenlaisesta, urbaanista seurallisuuden kulttuurista 1810-luvun Suomessa. Kirjassa valaistaan julkisen seuraelämän kehittymistä ja sosiaalisten suhteiden merkitystä 1800-luvun alun eliitille ja kysytään, mikä Turun seurapiiri oli, keistä se koostui, minkälaisissa tiloissa ja paikoissa he tapasivat toisiaan ja mikä merkitys seurallisuuden kulttuurilla oli kaupungin seurapiirille, sosiaalisille suhteille ja hierarkioille.