Totte Vadén

Minänäkökulma ei enää riitä hyvään elämään, tai edes elämään ylipäätään, siitä yksinkertaisesta syystä että se minä elää itseään suuremmassa kokonaisuudessa, jota se ei minänäkökulmalla tavoita. Mutta tämä on vain osa laajempaa sokeutta. Kun aikakauden ontologia antaa meille näkökulman ja sanat suuhun, tässä hupussa meidän on vaikea nähdä, mikä on se aikakauden ontologia, jota me toistelemme. Kun me pyrimme määrittelemään omaa aikakauttamme, esimerkiksi sen ontologiaa, joudumme tekemään sen aikakautemme ontologiset lasit silmillä, jolloin meidän määrityksemme on vain yksi versio aikakautemme ontologiasta. Miten päästä tämän pyöreän lasiakvaarion ulkopuolelle? Ensimmäinen kysymys on meidän suhteemme muuhun elolliseen. Se ei ratkea tiedolla, vaan eläytymällä. Toinen kysymys kuuluu: eläytymisen mestareina, mihin meidän ihmisten olisi hyvä eläytyä? Täällä ratkaisut ovat psykologian ylittäviä – mehän osaamme jo eläytyä – eksistentiaalisia, filosofisia, spirituaalisia, tietoteoreettisia.

NLP ei ole ensisijaisesti tietoa, se on kokemus- ja taitoperinne. NLP:ssä siirretään silmän tai korvan paikkaa (mielikuvissa tietenkin), kysytään missä -kysymyksiä ja muutetaan kokemuksia sen jälkeen paikallaan kääntyen, mielikuvan tausta- tai perusväriä muuttaen tai skaaloilla liikkuen. Täällä missä NLP toimii, siis kovan tekniikan ja hierarkkisten ihmissuhteiden ulkopuolella, elävien olentojen maailmassa, tapahtuu usein vielä niin, että mitä vähemmän tekee, sitä enemmän tapahtuu. NLP-harkassa mikään ei muutu, mutta kaikki on sen jälkeen toisin. Tai niin kuin eräs henkilö sanoi: ”Tämä ei ollut ollenkaan sitä mitä odotin, mutta juuri sitä mitä toivoin.” Pieni varoitus kuitenkin: NLP on niin yksinkertaista, ettei se ole aina ihan helppoa

Ihmisen ikävä toisen luo syntyi silloin kun yksilö-ajattelu, viittauskieli ja teknologian hiipiminen sisäämme alkoivat erottaa ja jopa asettaa meitä aiempaa enemmän vastakkain. Puitteet etääntymiselle ja vastakkainololle asetti reilut kaksi tuhatta vuotta kestänyt 'yhden' aika, joka nyt, 1960-luvulta asti, näyttäisi olevan murtumassa. Jos näin on, niin elämme mielenkiintoisia aikoja. Ihmiset palaavat toistensa luo ja löytävät toisensa eri tavoin kuin 'yhden' aikana. Elämä on matka toistensa luo parisuhteessa, nykyisissä kiinnostusryhmissä tai 'uusheimoissa', globaalisti ja suhteessa luontoonkin. Siksi kaikki puhe kuuntelusta, kysymisestä, läsnäolosta, dialogista, erilaisuuden huomioimisesta, arvostamisesta. Millaisesta maailmasta tulemmekaan, kun näitä kaikkia pitää oikein opettaa! NLP:n voi nähdä tämän muutoksen yhtenä, vaikka vähän vääristyneenäkin peilinä. Tämä suuri aalto on liikuttanut meitä psykologeina ja NLP-kouluttajina, ja tässä kirjassa hahmotellaan tuota muutosta. Kaari on pitkä, mutta kirjan tarina alkaa Firenzestä 1485. Siirry sivulle 1.