Elämisen suunta on muuttumassa täydellistymisestä kokonaistumiseen, itsetunnosta metuntoon, tiedosta intuitioon, hallinnasta sallintaan, tietämisestä hämmästymiseen, ymmärtämisestä yllättymiseen, kielestä kehollisuuteen, virallisesta arkiseen läheisyyteen, valmiista malleista kunkin hetkiseen yhteiseen luovuuteen. Totuuksista tulee hetkellisiä ja paikallisia. Sanat ymmärretään samoin enää yhdessä kokeilevien projekteissa. ’Kokeilla ja havainnoida’, tässä puitteessa kaikki on koko ajan oikein. Kaikki nämä asiat löytyvät jo jokaisen arjesta. Siksi niitä ei tarvitse harjoitella, riittää kun niitä harjoittaa.