Tuija Perkiökangas

1900-luvun alussa leski Aliisa ei peri vain omaisuutta, vaan myös emännän vastuun ja vallan. Miehet hänen elämässään ovat sekä suoja että kahle. Nuori Fanni seuraa kylän elämää ja ottaa vapautta etsiviä askeleitaan, mutta päätyykin sisällissodan tapahtumien keskelle. Valkoiset esiliinat käsittelee tietokirjasta Lohikoskelaisia tuttua aikaa ja paikkaa, mutta astuu fiktiiviselle rannalle - sinne, missä kirjailijan vapaus saa täydentää sen, mistä lähteet vaikenevat. Valkoiset esiliinat toimii myös itsenäisenä romaanina ja on luettavissa ilman aiempaa tuotantoa. Kerronnan sävy säilyy samana kuin Lohikoskelaisissa: levollisena ja ihmistä kunnioittavana. Se tekee kylästä näyttämön, jossa elämä löytää lähellä virtaavan puron tapaan aina uuden suunnan. Tuija Perkiökangas (s. 1967) on satakuntalainen kirjailija, jonka aiheet nousevat historiasta. Hänen tapansa kirjoittaa nojaa aikakaudelle tyypilliseen ilmaisuun. Perkiökangas toimii kieltenopettajana ja harrastaa historian tutkimuksen lisäksi luonnossa liikkumista.

Lohikoskelaisia kertoo Kankaanpään Lohikosken, Mouhijärven, Honkajoen sekä Pomarkun vaiheista 1800-luvulta nykypäivään seuduilla eläneiden ja vaikuttaneiden sukujen silmin. Tuija Perkiökankaan laaja sukututkimus sukeltaa tavallisten maanviljelijöiden, isäntien ja emäntien, sekä valtiopäivämiesten ja virkamiesten yhteenkietoutuneisiin kohtaloihin. Perkiökangas kuvaa paikallishistoriaa aina rankoista nälkävuosista, hurjista hevosajeluista ja sisällissodan vaiheista yksilöiden merkitykseen yhteisössään värikkäällä otteella. Paikallista elämää esitellään teoksessa niin jälkipolville välitettyinä muisteluina, kuten myös lehtileikkeissä, lähetetyissä kirjeissä, sekä henkilökohtaisissa runoissa esitettyjen ajatusten kautta.

Lohikoskelaisia kertoo Kankaanpään Lohikosken, Mouhijärven, Honkajoen sekä Pomarkun vaiheista 1800-luvulta nykypäivään seuduilla eläneiden ja vaikuttaneiden sukujen silmin. Tuija Perkiökankaan laaja sukututkimus sukeltaa tavallisten maanviljelijöiden, isäntien ja emäntien, sekä valtiopäivämiesten ja virkamiesten yhteenkietoutuneisiin kohtaloihin. Perkiökangas kuvaa paikallishistoriaa aina rankoista nälkävuosista, hurjista hevosajeluista ja sisällissodan vaiheista yksilöiden merkitykseen yhteisössään kirjavalla otteella. Paikallista elämää esitellään teoksessa niin jälkipolville välitettyinä muisteluina, kuten myös lehtileikkeissä, lähetetyissä kirjeissä, sekä henkilökohtaisissa runoissa esitettyjen ajatusten kautta.