Tuija Sironen

Adam Ivendorff toimi 1800-luvulla viisi vuosikymmentä Vesilahden seurakunnan kirkonvartijana. Paikkakuntalaisten lukutaidosta ja sivistystasosta huolta kantava Adam työskenteli myös kiertokoulun opettajana. Omasta Edvard-pojastaan hän toivoi pappia. Koulutus alkoi, kun Adam - kipein sydämin - lähetti poikansa kuusivuotiaana toiselle paikkakunnalle oppimaan ruotsin kieltä. Isän toive toteutui, kun Edvard 23 vuotta myöhemmin vihittiin papiksi. Elämän varrella Adam ei voinut välttyä myöskään suruilta ja pettymyksiltä, mutta hartaana kristittynä hän osasi nöyrtyä niiden edessä.

Vuoden 1918 sisällissodan kokemukset kalvavat yhä suomalaisten mieliä. Hämeenkyrön Lavajärvellä leskeksi jäänyt Olga suree sodan jälkiselvittelyissä teloitettua miestään. Uudeksi puolisoksi ja kolmen lapsensa isäpuoleksi hän on kuitenkin saanut turvallisen Laurin, kovia kokenut mies hänkin. Yhteinen poikakin syntyy koko perheen iloksi. Lama-aika koettelee ja uudet sodat nostattavat uusia pelkoja ja huolia, mutta pelon rinnalla Olgan sydämen sopukoissa asuu sitkeä toivo. Punaiset pihlajanmarjat jatkaa Tuija Sirosen Hämeenkyröön sijoittuvaa historiallisten romaanien sarjaa, jonka edelliset osat ovat Hiljaa sulaa surujää (2020) ja Toivon vuoksi (2021).

Hämeenkyrön Sasin kylässä eletään aikaa, jolloin Suomen kansa ponnistelee kohti itsenäisyyttä läpi tsaarinajan sortovuosien. Vuoden 1917 levottomuudet ja niitä seurannut sisällissota 1918 pyyhkäisevät myös Hämeenkyrön yli täydellä voimalla. Ketunkiven Miina syntyy Sasissa 1800-luvun nälkävuosien aikana heiveröisenä ja toinen silmä sokeana. Elämää varjostaa väkivaltainen isä. Rakkautta ja turvaa hän saa mummulta ja äidiltä, joilta hän myös oppii parantajan- ja hierojantaitonsa. Naapurin Heikin kanssa Miina tuntee kohtalonyhteyttä, joka jatkuu lämpimänä ystävyytenä läpi elämän.

Haarasen Eila joutuu kaksivuotiaana sijaiskotiin eroon äidistään ja sisaruksistaan. Elämä uudessa kodissa on ankeata. Nälkä, vilu ja yksinäisyys koettelevat uuninkolossa asustavaa takkutukkaista tyttöä. Äitiä Eila odottaa avukseen, mutta äitiä ei näy eikä kuulu. On kuitenkin muita, jotka näkevät lapsen ahdingon. Yhtenä pimeänä talviaamuna remminiskuja odottava Eila kuulee pihasta aisakellojen kilkatusta - ja kaikki muuttuu. Tositapahtumiin pohjautuva, osittain fiktiivinen Äiti, tule jo! on tarina hylätyksi tulemisen kivusta ja ihmisten toisistaan huolehtimisen parantavasta voimasta.

Hämeenkyröläisessä kylässä eletään 1800-lukua. Elanto saadaan pellosta, karjasta ja luonnosta. Kirkon opetuksista huolimatta kansa uskoo yhä vuosisataisiin taikoihin ja loitsuihin. Sairaudet hoidetaan yrteillä, tervalla ja viinalla. Talollisen tytär Eeva oppii yrttien salat jo lapsena omalta äidiltään. Myös päätös ryhtyä parantajaksi syntyy hyvin varhain. Rohkea Eeva ei taivu vanhempiensa laatimiin tulevaisuudensuunnitelmiin, vaan luo itse oman tiensä. Sillä tiellä hän oppii kantamaan vastuuta yksin. Elämää varjostavat huoli toimeentulosta ja kirkon syytteet salavuoteudesta. Ketunkiven Eeva on kertomus vaikeuksien voittamisesta, rakkaudenkaipuusta, elinikäisistä ystävyyksistä ja suojelevasta äitiydestä.

Toivon vuoksi jatkaa tarinaa siitä, mihin ”Hiljaa sulaa surujää” päättyi Rajalan torpassa Hämeenkyrössä. Puute ja menetykset leimaavatpitäjän arkea 1800-1900-lukujen vaihteessa. Työtä pitää lähteä etsimään kauempaa, Tampereelta, Pietarista. Emämaa Venäjällä palkka on ihmisten puheitten perusteella melkein kolminkertainen. Retket itään eivät kuitenkaan lupauksistaan huolimatta tuo parempaa tulevaisuutta tullessaan. Todellinen onni voi olla pakattuna vaatimattomaan kuoreen. Tamperelaisen Tuija Sirosen juuret ovat Hämeenkyrön Lavajärvellä, minne hänen kirjoittamiensa kirjojen tapahtumat osittain sijoittuvat. ”Toivon vuoksi” on itsenäisenä romaanina toimiva jatko-osa Sirosen esikoisromaanille ”Hiljaa sulaa surujää” (Warelia 2020).

"Hiljaa sulaa surujää" on kertomus suurista menetyksistä ja eheyttävästä onnesta. Nälkävuodet riisuvat ihmisen, mutta toivo säilyy niin kauan kuin jaksaa rakentaa tulevaisuutta.1800-luvun Hämeenkyrössä torpparit ja palkolliset elävät talollisten ehdoilla ja silmän alla. Poika menettää isänsä ja tyttö äitinsä. Vanhemmat hautaavat lapsiaan. Kovat olosuhteet eivät kuitenkaan estä haaveilemasta paremmasta." Hiljaa sulaa surujää" on Tuija Sirosen esikoisromaani. Kirjailijan juuret ovat Hämeenkyrön Lavajärvellä, minne kirjakin sijoittuu.