Tuija Välipakka

Tuija Välipakan neljäs runokokoelma Uutisia! tutkii ihmisyyttä, identiteettiä ja muistia uutisten ja valeuutisten valtaamassa maailmassa. Se tarjoaa lukijalleen yllättäviä näkökulmia ja useita tulkinta-avaruuksia, haastaa visuaalisin keinoin muuttamaan perinteistä lukutapaa: mikä on totta, mikä tulkinta oikea, mitä jää piiloon, miksi näkyvillä oleva on jätetty näkyviin? Kokoelman runot ovat vakavia ja leikkisiä, arvaamattomia ja uskaliaita, oivaltavia ja moniulotteisia. Ne kisailevat sekä toistensa että lukijan kanssa, muodostavat kokonaisuuden, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin kuin informaatiotulvan täyttämässä maailmassammekin: kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu kaikille. Uskallatko katsoa, jaksatko tutkia pintaa syvemmältä, osaatko muodostaa oman mielipiteen, pystytkö sanomaan sen ääneen?

Miksi Marilyn Monroe halusi ostaa Suomessa käydessään kalakukon? Kuinka neurootikko valmistaa kanaviillokin? Millainen rakkaustarina alkoi helsinkiläisessä Kappeli-ravintolassa kieltolain aikaan? Nautinnon nälkä -antologia tarjoaa lukijalle herkullisen kattauksen tuoreita suomalaisia ruokanovelleja. Kirjallisen keittiönsä avaavat Virpi Hämeen-Anttila, Erkka Mykkänen, Miki Liukkonen, Leena Parkkinen, J. P. Koskinen, Johanna Sinisalo, Hannu Väisänen ja Tuija Välipakka. Kirja liittyy Hotelli- ja ravintolamuseon Rakkauden tiloja - Nautinnon nälkä -näyttelyyn, joka kertoo rakkaudesta ravintolassa, oli sitten kyse rakkaudesta toiseen ihmiseen tai ruokaan.

Tuija Välipakan kuudes runokokoelma vie lukijansa saareen ja saaressa mökkiin, isältä perittyyn. Saaressa asuvat muistot ja lapsuus, valo ja varjo - ja isäkin yhä, sillä tavalla kuin kuolleet rakkaat omissa paikoissaan asuvat. Saari josta olen poissa on yhtä aikaa haikea ja vimmainen runokokoelma, jonka sivuilla aikakäsitys uudistuu ja elämä ja kuolema solahtavat saumattomasti samojen säkeiden sisään. Muistoissa isä ja saari sekoittuvat toisiinsa, menneet vuosikymmenet kahahtelevat puissa, narisevat airojen hankaimissa ja lyövät lieskoina laiturinalta. Kaupungin kaduillakin saari kulkee mukana, poissaolona, kadonneiden aikojen peilinä.