Tuomas Yläjuurakko

Maailmassa on tapahtunut paljon erehdyksiä, joita ei enää luulisi lapsenkaan tekevän. Miten koukeroisia, etäisiä, kapeita, hankalia, kauas syrjään vieviä polkuja ihmiskunta onkaan kulkenut, pyrkiessään ikuisen totuuden perille, vaikka sen edessä on ollut suora tie, leveä kuin käytävä, joka johtaa ruhtinaan loistavaan palatsiin. Se on leveämpi ja upeampi kaikkia muita teitä, aurinko siihen paistaa ja yöllä tulet sitä valaisevat, mutta ohi tämän suoran tien ihmiset ovat kulkeneet synkässä pimeydessä. Monta kertaa heidät on ohjannut taivaista tullut valaistus oikealle tolalle, mutta sittenkin he ovat hairahtuneet ja eksyneet syrjään, saattaneet joutua keskellä kirkasta päivää tuollaisille tiettömille takamaille, saattaneet uudelleen päästää sumua toinen toisensa silmiin ja tavoitellen virvatulia joutua pohjattoman kuilun partaalle, siellä sitten kauhistuen kysyäkseen: "Mistä pääsee ulos, missä on tie?"- Kuolleet sielut, Nikolai Gogol v.1809-1852Totuuden etsintä on kiehtovaa ja jännittävää kuin minkä tahansa aarteen etsintä. Tämän aarteen löytäminen on kiehtonut ihmisiä kautta vuosisatojen. Etsijät uskovat sen ratkaisevan ihmiskunnan ongelmat. Ovatko Jehovan todistajat ainoana uskontokuntana löytäneet sen? Tähän johtopäätökseen tulee kirjan kertoman perheen isä. Miksi perheen poika alkaa kuitenkin epäillä isänsä löytämän aarteen aitoutta? Kirja on romaanin muotoon kirjoitettu elämäkerta isän ja pojan totuuden etsinnästä. Kertomus pyrkii osoittamaan syyn totuuden etsintään, kuten myös syyn epäillä löydettyä totuutta. Se perehdyttää lukijan Jehovan todistajien teologiaan ja heidän oppihistoriaansa ainutlaatuisen yksityiskohtaisesti. Se havahduttaa huomaamaan, miten suuri vaikutus tällä teologialla on ihmisen elämään. Kuten myös sen, mitä ongelmia seuraa siitä, jos usko alkaa pettää.

Jossain yhteydessä olimme päätyneet siihen - - että tieteiden kuningatar oli filosofia. - - Filosofia hallitsi katseellaan kaikkia, piti ne koossa, järjesti ja selvensi tulokset kaikilta tutkimuksen alueilta maailmankuvaksi, elämän mielekkyyttä valaisevaksi synteesiksi, säätäen ihmiselle katselevan tarkkailijan osan maailmankaikkeudessa. - - Jos nyt niin halutaan, niin onhan kyllä opin ala, jolla Kuningatar Filosofia nöyrtyy palvelijattareksi, akateemisesti puhuen aputieteeksi eli sivuaineeksi, ja se on teologia. Siinä missä rakkaus viisauteen kohoaa koekeimman olennon ja olemisen alkulähteen näkemiseen, opiksi Jumalasta ja jumalallisista asioista - siinä on, niin sanoakseni, tieteen arvokkuuden huippu, tiedon korkein ja ylhäisin alue, ajattelun lakipiste; siinä on hengen innoittaman intellektin ylevin päämäärä. Ylevin, koska tässä profaanit tieteet kuten esimerkiksi omani, filologia, sekä sen ohella historia ja muut, muuttuvat pelkiksi apuvälineiksi pyrkimyksessä tietoon jumalallisesta - ja toisaalta taas on päämäärä, johon on mitä syvimmässä nöyryydesssä pyrittävä, koska se Sanan mukaan "on kaikkea ymmärrystä ylempi", näin kiinnittää ihmishengen liittoon, joka on hartaampi ja uskossa lujempi kuin ne, mihin muut oppialat rajoittuneisuudessaan sen sitovat.- Tohtori Faustus, Thomas Mann v.1947Puolueeton Jumalan sanan tutkiminen ja sen vertaaminen Jehovan todistajien opetuksiin ja menettelyihin todistaa, että Jumalan henki todella tukee heitä ja että hän käyttää heitä välikappaleenaan totuuden julistamiseksi nykyään. Mutta kaikkia ihmisiä, jotka rakastavat totuutta, kehotetaan tutkimaan tätä väitettä, että Jehovan todistajilla todella on totuus.- Vartiotorni 1.7.1979 s.20Kirja on jatkoa elämäkertakirjalle Lyö maahan ... Vakaumus vastaan muu maailma. Onko Jehovan todistajan sopivaa tutkia tuota väitettä, "että Jehovan todistajilla todella on totuus"? Miksi siitä seurasi kuolemantuomioon verrattava tuomio, kun kirjan päähenkilö teki niin? Kirja kertoo niistä syistä ja taustoista mitkä johtivat tähän tuomioon.

Entä jos saa selville jotain, mikä näyttää olevan ristiriidassa omien syvään juurtuneiden näkemysten kanssa? Pitäisikö se sivuuttaa? Ei tietenkään. Joskus voi olla erityisen järkevää harkita sellaisia voimakkaita todisteita, jotka näyttävät olevan vastoin sitä, mihin uskoo. - - Monet ovat perineet uskonnolliset käsityksensä vanhemmiltaan, eivätkä he ole koskaan toden teolla tutkineet, onko niillä vankat perusteet. Ei kuitenkaan ole epäkunnioittavaa eritellä omia uskonkäsityksiään, jotta voisi "koettelemalla todeta", onko oma ajattelu sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa (Roomalaisille 12:2). Raamatussa kehotetaan: "Koetelkaa henkeytetyt ilmaukset nähdäksenne, ovatko ne Jumalasta." (1. Johanneksen kirje 4:1.)- Herätkää! Tammikuu 2011 s.29Kirja kertoo kahdesta nuoresta Jehovan todistajasta. He alkavat saada selville sellaista, mikä on ristiriidassa heidän oman ymmärryksensä kanssa. Pitäisikö nämä havainnot sivuuttaa? Tämä on kysymys, johon ainoa oikea vastaus heidän omatuntonsa mukaan on: Ei tietenkään! He ovat perineet vakaumuksensa vanhemmiltaan, eivätkä siksi ole sitä koskaan kyseenalaistaneet. Mutta suodaanko heille oikeus kyseenalaistaa tämä peritty vakaumus?