Tuula Eskola

Maailman vedet mitkä herahtavat mielesi sopukoista sanojesi antiin, etsintään kuoressa ovat lähteittesi lempeää virtaa, sen salaista hiljaisuutta, läpinäkyvyyttä. Tuula Eskolan kuudes runokirja jäljittää elämän ja ihmisen muotoja. Rakkaus ja inhimillisyys virtaavat vuosituhantisista lähteistä. Luonto pursuaa rikkauksineen unohtamatta ympärillään olevaa. Elämä muotoilee olemustaan. Kukkivat kukat puhuvat rakkaudenkieltä. Luontaisissa hedelmissä varjopaikat heräävät.

Tuula Eskolan viides runokokoelma Tähdet sinisessä aikakappaleessakertoo ajan ja rakkauden saattamasta yhteiselosta, jonka yksilöllinen olemassaolo kietoo mielenkiintoisella tavalla universuminsa kanssa yhteen.

Tuula Eskolan neljännen runokokoelman Keskellä ajattelu on kirkasta. Runoissa on mielikuvitusta ja intuitiota, ihmisen tarinaa luonnon keskellä, unohtamatta mystiikkaa. Jokaisella runolla on oma erillinen paikkansa.

Tuula Eskola on syntynyt ja asuu Kemissä. Hän on koulutukseltaan sosiaaliohjaaja. Tuula Eskolan esikoisteos oli nimeltään Valon kiertotie (Kesuura 2004). Toinen runokokoelma Kuu joutsenen viivalla ilmestyi viisi vuotta myöhemmin (Kesuura 2009). Valtion kirjallisuustoimikunta valitsi tämän kokoelman laatutuettaviin kirjoihin. Pohjois-Suomen kirjailijapäivien aikana 27.1.2012 Kemissä julkistettava kolmas runokokoelma on nimeltään Lehtimetsä (Kesuura 2012). Lehtimetsäon tavallaan kahden aiemman kirjan synteesi, jossa yhdistyvät sisäinen ja ulkoinen tunnemaailma, värit ja sydänlämpö. Runot ovat tajunnanvirtaa. Niissä käsitellään kuitenkin myös yksilön ja yhteiskunnan välisiä ristiriitoja, mutta myös yksilöiden välisiä suhteita ja tunteita, toteaa Tuula Eskola." Kirjan syntymistä kuvaa ajatus, että poimin runot kuin lehdet puusta koriini. Eilinen hämärä kirkastui. Se kertoi elinvoimaisesta pohjasta, josta kaikki aikoinaan sai alkunsa. Sielussa syvien alkujuurien käsitykset opettivat kulkemaan yhdessä eteenpäin. Kuvat näyttivät tietä." (Tuula Eskola)

Kemiläiseltä sosiaaliohjaaja Tuula Eskolalta ilmestyi juuri toinen runokokoelma Kuu joutsenen viivalla. Runot ovat tajunnanvirtaa, mutta niissä on vahva yhteiskunnallinen painotus. - Olen aina seurannut mielenkiinnolla yhteiskunnallisia ja poliittisia asioita ja ollut kiinnostunut yhteiskuntaa koskevista asioista ja yksilöstä siinä. Siksi aikoinaan hakeuduin sosiaaliohjaajakoulutukseen. Minulla oli silloin hyvinkin naivistisia haaveita ihmisten hyvinvoinnista, jotka ovat kyllä sittemmin karisseet pois, sanoo Tuula Eskola. Hän kertoo ajatelleensa kauan sitten, että elämä on kuin palapeli, joka rakentuu ja selviää pikkuhiljaa, ja palaset loksahtelevat sitten paikoilleen. Siitä syntyy joku kokonaisuus, jonka ymmärtää. Kuu joutsenen viivalla muotoutui yhdeksi tällaiseksi kokonaisuudeksi. Runot tulivat alitajunnasta. Tuula Eskola sanoo, ettei hän kirjoittaessaan ymmärtänyt asioita sillä tavalla, vaan vasta nyt tekstit ovat avautuneet hänellekin. Hän siteeraa filosofi Maija-Riitta Ollilaa ja sanoo, että nyt ihminen voi periaatteessa valita laumansa. Hän ei ole ensisijaisesti enää valtion kansalainen tai kuntalainen. Ollilan mukaan ihminen on asiakas, joka shoppaa myös laumoja. Yhteiskuntamme on viivakoodiyhteiskunta. - Kun yksilö kuuluu samanaikaisesti lukuisiin eri laumoihin, hän ottaa eri laumoista palasia osaksi omaa identiteettiään. Yksilöiden identiteetistä tulee tilkkutäkkimäinen. Aluksi ajattelinkin ehdottaa runokokoelmani nimeksi Tilkkutäkki. Mutta se olisi kattanut vain tämän osa-alueen. Kokoelmassa käsitellään kuitenkin myös muita yksilön ja yhteiskunnan välisiä ristiriitoja, mutta myös yksilöiden välisiä suhteita ja tunteita, toteaa Tuula Eskola.

Kemiläisen sosiaaliohjaaja Tuula Eskolan herkät runot ovat pitkän pohdinnan ja hiomisen helmiä. Valo leikkii ja säteilee sanoissa ja sanoista tässä esikoisrunokokoelmassa. Runot vertautuvat Lapin luonnon hehkuvaan punaiseen ja kirkkaaseen valkoiseen. Ihmisten välisten suhteiden tuottamat tunteet ovat tiivistyneet valoisiksi runoiksi, joista päällimmäiseksi jää lukijalle myönteisyys ja hyvä mieli.