Tuula Uusitalo

Haluaisitko istua nuotion ääreen, kertoa tarinoita ja pohtia ystävien kesken elämää? Nuotion on korvannut vuosien kuluessa pöytä. Sen ääreen kokoonnumme vaihtamaan ajatuksiamme. Siispä käy pöytään! Mikä pöytä sinua kiinnostaa? Meillä on tarjolla ruokapöytiä, tiskipöytiä, yöpöytiä, työpöytiä, kirjoituspöytiä ja leikkuupöytiä. Vai onko joku niin rohkea, että nostaa kissan pöydälle? Me Tampereen seudun työväenopiston kirjoittajat olemme koonneet kurssillamme Ylöjärvellä erilaisia pöytätarinoita sisältävän antologian. Vai onko sittenkin mieluisa pöytäseura se kaikkein tärkein asia? Tervetuloa kanssamme yhteiseen pöytään.

Tampere, 1960-luku. Trikookujalla virtaavat kevätpurot, Pyhäjärvi lainehtii harmaana ja Suomen Trikoon tehdas huokuu puuvillan ja höyryn tuoksua. Viisivuotias Tuula kulkee Pyynikin rinteitä siskonsa kanssa - käsi kädessä, kuten aina. Sitten isä katoaa. Ei jäähyväisiä, ei selitystä. Mies, joka heitti hänet ilmaan ja opetti voimistelemaan nurmikolla, hävisi kuin ei olisi koskaan ollutkaan. Isän paikalle astuu Ossi - nahkatakin ja partaveden tuoksuinen vieras, josta kasvaa hiljalleen jykevä ankkuri. Mutta biologinen isä Aku ei katoa Tuulan mielestä. Hän jää varjoksi, kysymykseksi, joka seuraa lapsuuden kaduilla ja aikuiselämän käänteissä: minne isä meni? Vastaus tulee lopulta - kuusikymmentä vuotta myöhemmin. Tytär ja kaksi isää on Tuula Uusitalon omaelämäkerrallinen teos kahden isän välissä kasvamisesta, äidin hiljaisesta lujuudesta ja tamperelaisesta lapsuudesta, jonka hajut ja äänet kantavat pitkälle. Se on kertomus siitä, mitä menetetty isyys jättää jälkeensä - ja siitä, riittääkö ymmärrys täyttämään sen tyhjyyden, jonka poissaolo on luonut.