Tuula Vuolle-Selki

Voikkaan lakkoa käytiin Kymiyhtiön kolmella paperitehtaalla Kymintehtaan, Kuusankosken ja Voikkaan alueella vuonna 1904. Voikkaan tehtaan paperinlajittelusalissa työskennelleiden naisten aloittama lakko nähtiin aluksi tavanomaisena työtaisteluna, mutta se sai nopeasti siveellisen luonteen, kun naistyöläiset syyttivät tehtaan saksalaista salimestaria Eugen Schmitziä seksuaalisesta lähentelystä ja myöhemmin jopa raiskauksista. Sortokausien aikana Voikkaan lakko sai suurta huomiota poikkeuksellisuutensa vuoksi. Lehdistödebatti alkoi syyskuussa 1904 ja jatkui vuoden 1905 puolelle. Etenkin Työmies-lehdellä oli selkeä vaikutus mielialan kohentajana ja työläisten kannustajana. Voikkaasta tuli esimerkki tehdastyön ongelmista ja teollisuuspaikkakuntien vaaroista työläisnaisten siveellisyydelle. Lakon jälkeen kovia kokeneet voikkaalaiset eivät hylänneet työväenyhdistystään, eikä paluuta tehtaan johdon mielestä parempiin aikoihin enää ollut. Monien käänteiden jälkeen naiset hävisivät lakon, mutta yleinen solidaarisuus oli nyt heidän puolellaan.

Tässä kirjassa kerrotaan vammaisista historian henkilöistä. Vammaiset eivät ole voineet vaikuttaa omaan elämäänsä historiassa kovinkaan paljon. Heidän elämänsä riippui muiden ihmisten hyväntahtoisuudesta. Nykyään vammaiset ihmiset voivat vaikuttaa elämäänsä enemmän kuin ennen. Tänäkin päivänä vammaisten mahdollisuus elää täysipainoista elämää ilman apua on vaikeaa.

Suomen ensimmäisen naispuolisen ammattientarkastajan, Vera Hjeltin, sosiaaliset tilastotutkimukset tarjoavat yksityiskohtaista tietoa tehdastyöväestön elinolosuhteista 1900-luvun alussa sekä yhteneväisyyksistä tämän päivän Suomeen. Tähän mennessä tutkimukset ovat jääneet vaille perusteellisempaa tarkastelua. Aineistoa tutkimuksiinsa Vera Hjelt keräsi työnsä ohessa kiertäessään teollisuuspaikkakunnalta toiselle. Täten myös kysymykset laadittiin sellaisiksi, joiden avulla oli mahdollisuus saada aitoa tietoa työväestön elinoloista ja toimeentulosta. Tutkimuksen tulokset olivat yksiselitteiset. Taistelu toimeentulosta oli arkipäivää ammattityöläisperheissä, Säännöllisiä tuloja ansaitsevankin perheen toimeentulo romahti nopeasti, jos perheen huoltaja sairastui tai kuoli.

Ammattientarkastaja, kansanedustaja ja sosiaalimuseon perustaja Vera Hjelt (1857-1947) on vaikuttanut merkittävällä tavalla suomalaisen työläisnaisen asemaan. Toimillaan Vera Hjelt tähtäsi koko perheen hyvinvoinnin edistämiseen. Vera ajatteli kuten monet naisasianaiset tuohon aikaan: nainen oli eettisesti ja moraalisesti vahvempi ja siksi valistustoimet tuli kohdistaa naisiin. Vera Hjelt tallensi samalla suomalaista sosiaalihistoriaa niin tutkimuksillaan kuin myöhemmin sosiaalimuseon johtajana - ja tämä kaikki on pelkästään yhden ihmisen aikaansaannosta.