Ulla-Lena Lundberg

Suomalaiset valitsivat Ulla-Lena Lundbergin Jään kaikkien aikojen Finlandia-voittajaksi vuonna 2023. Teos julkaisee nyt rakastetusta klassikosta uuden, kovakantisen juhlapainoksen. Vuonna 2012 kaunokirjallisuuden Finlandian voittanut Jää on tarina saaristoseurakuntaan saapuvasta papista, hänen perheestään ja kirkkosaarta ympäröivien kylien ihmisistä - ikiaikaisista salaisuuksista, joita meri ja jää kyläläisten hartioille uskovat. Eletään sotien jälkeistä aikaa, taistelut ovat loppuneetja rauha vallitsee. Saarien muodostamalle paikkakunnalle voi saapua vain veneellä, ja sinne papin perhe asettuu asumaan. Pappilassa uhkutaan elämää, iloa ja välittämistä. Mutta kulkuvesillä ja jäällä vallitsevat iänikuiset voimat. Lundbergin henkeäsalpaavan kaunis romaani ei päästä otteestaan. Se vangitsee lukijan jään tavoin odotuksen, kaipuun ja vapauden murtumiin.

Det var en präst, en klockare och en väktare. En prästgård med en pastorska, stor kärlek och kor i fähuset. Får, gris, höns och en församling berömd för sin sång långt ute i havet utanför snävt ritade kartor. Hit kommer man bara med båt, om man i likhet med postförare och sjöbevakare lyckas tråckla sig fram genom den förrädiska skärgården. När man nalkas ön står kyrkan uppe på berget som ett riktmärke, men när man kommer i land står hon nere i dälden och tar emot. Här tänker den unga prästfamiljen stanna. Ulla-Lena Lundbergs Is belönades med Finlandiapriset 2012. Den enväldiga domaren president Tarja Halonen lyfte fram hur romanen pendlar mellan den pastorala idyllen och den grekiska tragedin. Boken har varit slutsåld och utkommer nu i efterlängtad nyutgåva. Is är en modern klassiker som nu också får liv på operascenen med uruppförande på Finlands nationalopera i januari 2019.

In the summer of 1947, a young priest, Petter, his wife and baby daughter, arrive by mail boat at a tiny island. They are to take over its drafty homestead from where Petter is to minister to the scattered community. In this evocative tale, Ulla-Lena Lundberg draws us into the minutiae of an austere yet purposeful life where the demands of self-sufficiency - cows to milk and sheep to graze - are tempered by the kindness of neighbours. With each season, the family's love of the island grows and when the winter brings ice a new and tentative link is created. Told through the eyes of Petter, the wholehearted if naive novice priest, and Mona, his tough-minded wife, a story unfolds that is as immersive as it is heartrending. Winner of the Finlandia prize and nominated for the Nordic Critics Prize, Ice was a huge bestseller in Finland.

Det var en prest, en klokker og en kirketjener. En prestegård med en drivende dyktig prestefrue, med kyr i fjøset, sauer, gris og høns. En menighet berømt for sin sang langt ute i havet utenfor snevert tegnede kart. Når man nærmer seg, står kirken som et siktepunkt oppe på berget, men når man kommer i land, står den nede i senkningen og tar imot. Her vil den unge prestefamilien bli. Krigen er slutt, det er fred i verden. Matvaresituasjonen forbedres langsomt, og gjestfriheten er en kristen dyd med røtter i hedendommen. Det er grunn til å gjøre seg forhåpninger om et nytt liv, tenke fremover, bevege seg friere, være omgjengelig og glad. Da vinteren kommer, legger isen seg som et gulv mellom grendene og kirkeøya. Hele menigheten er på farten, og på prestegården er det liv og aktivitet. Det er mye man skal rekke i løpet av et liv, men presteparet har tiden for seg. På isen og i farvannene hersker andre, urgamle krefter. Det vet postføreren, som merker seg varslene de legger ut for ham der han ferdes. Men presten har annet i tankene da han er på vei hjemover mot lyset i prestegårdsvinduet.

"Vad har jag, gamla människan, att säga om framtiden? En hel del, ska det visa sig. Under några år har jag skissat på essäer om samtidsföreteelser som jag har svårt för. För att en gammal människa ska tolereras i vår värld behöver hon vara positiv och välvillig, och jag hade tänkt förse mina texter med den lättsamma titeln 'Tio saker som gör det lättare att dö'. Pandemin hjälpte mig att inse att dessa tio företeelser i själva verket hänger ihop. De illustrerar alla på olika sätt rörelsen bort från rättssamhället mot ett kontrollsamhälle. Förändringar implementeras i rasande fart, inte av ondska, utan för att vi kan. I förlängningen innebär det en demokratiförlust. Under en paneldebatt om framtiden insåg jag att jag som 77-åring har ett försprång gällande ämnet jämfört med de yngre deltagarna: Jag hade redan upplevt en framtid." Saker som gör det lättare att dö handlar om att vara nutidsmänniska i en orolig tid med ett oroligt nyhetsflöde. Ulla-Lena Lundberg resonerar kring vad som händer med oss då desinformation och auktoritära tendenser får fotfäste.

On august 1852 ja Vasa linn Soome läänerannikul on maani maha põlenud. Soomerootslanna Bitt ei leia enam tööd. Ja kuigi ta ei valda soome keelt ning tal ei ole raha, asub tütarlaps koos sõpradega jalgsi Helsingi poole teele lootuses leida teenistust. Teekond on pikk ja kõik ei jõua kohale ... Elu on keeruline, kuid keset raskusi ärkab rahvuse idee ja usk tulevikku on tugev. Järgmist põlvkonda õhutab soov arendada Soomest moodne euroopalik riik ja selle arengu kõige olulisem osa on haridus. Bitti tütrest Olgast saab õpetaja ja Olga abikaasast Robertist unikaalse põhjamaise nähtuse, rahvaülikooli juhataja. Lugu jälgib kolme põlvkonda 1850. aastatest kuni Soome iseseisvumiseni 1920. aastatel. Autor on äratanud ellu möödunud aegade vaimu ja elulaadi, kirjeldades kaasahaaravalt, mis tunne on leida oma koht muutuvas maailmas. Ulla-Lena Lundberg (s 1947) on tunnustatud soomerootsi kirjanik, kes on avaldanud üle kahekümne ilu- ja aimekirjandusteose. Ta on pälvinud oma teoste eest mitmeid mainekaid auhindu, sealhulgas Runebergi auhinna aastal 1998 ja Finlandia auhinna 2012 romaani "Jää" (eesti keeles 2014) eest.

Värme och ljus är förutsättningen för överlevnad under vintrarna i Norden. På samma sätt är det den brinnande idealismen och hänförelsens eld som åstadkommer förändring i Finland under slutet av 1800-talet, de stora folkrörelsernas tid. I Ulla-Lena Lundbergs nya roman Lyser och lågar får vi följa tre kärlekspar ur tre generationer från analfabetism via fruntimmersskolor och universitet till istadig skolvägran. I centrum står Finns folkhögskola, en historisk institution. Själva grundandet är en triumf, och här utspelar sig under åren livgivandesamtal och diskussioner. Under förryskningsperioden är avvägningen mellan aktivism och laglydighet ett konfliktämne. Långa perioder måste Finlands öden stå tillbaka för det enskilda livet. Lyser och lågar handlar om den brinnande kampen för folkbildning och upplysning, om de personliga sorgerna och vardagsslitet och om den glödande, allt uppslukande kärleken.

Ilman valoa ja lämpöä ei Suomen talvesta selviä. Niinpä lämmitetään kaakeliuuneja, pöydälle nostetaan öljylamppu ja pimeään lähdetään myrskylyhtyä kantaen. Samaan tapaan idealistin rinnassa palava liekki sytyttää innostuksen, jonka roihu leviää laajalle suurten kansanliikkeiden aikana 1800-luvun lopulla. Ulla-Lena Lundbergin romaanin keskiössä on Finnsinkansanopisto, jonka perustaminen on jo itsessään suuri voitto. Opistosta tulee innostavien keskustelujen näyttämö. Venäläistämiskaudella kiistaa käydään aktivismin ja lainkuuliaisuuden suhteesta. Kansanopisto on epäpoliittinen, se on tarkoitettu sivistyksen tyyssijaksi, mutta... Lundberg ei olisi Lundberg, ellei hän lähestyisi tapahtumia päähenkilöidensä kautta. Hän kuvaa kolmen pariskunnan elämää kolmen sukupolven ajan - Vaasan palosta elokuussa 1852 Krimin sodan kautta 1920-luvun lopulle - lukutaidottomuudesta tyttökoulujen ja yliopistojen kautta pakkomielteiseen koulupelkoon. Yksittäisen ihmisen elämä, epäilykset, arjen loputon raadanta ja etenkin kaikkinielevä, kuluttava rakkaus työntävät Suomen kohtalon toisinaan pitkäksikin ajaksi taka-alalle. Ulla-Lena Lundberg (s. 1947) on syntynyt Kökarissa ja asuu Porvoossa. Moninkertaisesti palkittu kirjailija on julkaissut romaaneja, runoja, matkakertomuksia ja raportteja. Finlandia-palkinnon hän voitti menestysromaanillaan Jää (Is, S&S, 2012, suom. Leena Vallisaari). Vuonna 1993 hänet nimitettiin Åbo Akademin kunniatohtoriksi.

Purjelaiva Herttuatar Cecilie, Herzogin Cecilie, on merenkulun historiamme tunnetuimpia aluksia. Sen haaksirikko vuonna 1936 herättää yhä surua. Muutamia vuosia sitten aluksen legendaan tuli uusi käänne: ahvenanmaalainen Freya Darby löysi kotoaan vuosikymmeniä avaamattomana olleen matkalaukun. Laukusta löytyi hänen äitinsä kirjeitä ja valokuvanegatiiveja: upeita potretteja matkustajista,merimiehistä ja merikapteenista sekä ihmeellisen kauniista aluksesta, Ceciliestä. Kirjeet ja kuvat toimivat lähtökohtana UllaLena Lundbergin lumoavalle tekstille, joka kertoo samalla sekä aluksen että sen mukana matkaa tehneiden tarinaa. Kirja rakentuu Pamela Erikssonin ennen julkaisemattomista kuvista,Lundbergin tekstistä sekä Ahvenanmaan merenkulkumuseon kuvakokoelman kuvista. Kuvien ja tekstin kautta avautuu näkymä uljaan Herttuattaren viimeisiin matkoihin aina haaksirikkoon asti. Samalla Lundberg maalaa esiin nuoren ahvenanmaalaisen merikapteenin Sven Erikssonin ja laivaan Australiassa nousseen Pamela Bournen rakastumisen: Bourne on itsenäinen nuori nainen, journalisti, seurapiireissä kuin kotonaan sukkuloiva, lahjakas valokuvaaja. Eriksson harkitsevaisen pidättyväinenmutta ällistyttävän taitava kapteeni ahvenanmaalaisesta merimiessuvusta. Herzogin Cecilie matkaa ajassa ennen sotaa, silloin kun kaikki on vielä mahdollista ja horisontti avoin. Ja aina on kyse kapteenin ja tulevan kapteenin rouvan suuresta intohimosta, merestä ja matkaamisesta, rakkaasta ja ylväästäpurjealuksesta.

Kun 14-vuotias Erik Petter perii isältään raskaasti tappiollisen tilan, meri on hänen ainoa mahdollisuutensa. Ensimmäisen laivan mastot kohoavat kylänväen epäluuloista huolimatta, ja uudenkarhea alus lasketaan rohkeasti vesille. Vähitellen Erikistä kasvaa menestyvä laivanvarustaja, kylän mahtimies. Aluksista uljain on kuunari Leo, joka tuo vaurautta omistajalleen ja koko kylälle. Mutta menestyksestä joudutaan maksamaan kallis hinta, eivätkä kaikki merelle lähtijät koskaan palaa. Elämä on ankaraa myös niille, jotka jäävät rannalle odottamaan kuunarien paluuta. Silti vaikeidenkin aikojen yli kantaa kyläläisten suunnaton elämänhalu ja toivo valoisasta tulevaisuudesta. Usko meren tuomaan vaurauteen on vahva. Maailma kuitenkin muuttuu merenkulkijoiden ympärillä, ja kuunarien loiston aika on lyhyt. Hartaasti odotettu uusintapainos vie lukijansa 1800-luvulle kuunarien aikaan. Lundbergin taidokkaassa kerronnassa tuntuu meren tuoksu ja kauan sitten kadonneen maailman lumovoima.

Finlandia-palkitun Ulla-Lena Lundbergin Metsästäjän hymy johdattelee lukijan kallioja luolamaalauksien ja -piirrosten kiehtovaan maailmaan. Se ulottuu Zimbabwen Domboshawasta Astuvansalmelle ja Nämforseniin, Afrikasta Espanjan, Ranskan ja Venäjän kautta Pohjolaan. Lundberg esittelee kalliotaidetta sekä omien vaikutelmiensa että tieteellisen ajattelun kautta. Hän osoittaa, miten objektiivinen ja subjektiivinen sekoittuvat toisiinsa, kun kysytään, millaisia olivat ihmiset, jotka tällaista ilmaisuvoimaista taidetta laativat. Miten he elivät? Miten kuvia olisi tulkittava? Samalla teos on henkilökohtainen kertomus kirjailijan suhteesta isosiskoonsa Gunilla Lundberg-Kellyyn. Isosiskolla oli häneen suuri vaikutus jo pienestä pitäen ja sisarukset myös matkustivat usein yhdessä, aina Gunillan kuolemaan asti. Kirjassa kerrotut matkat ja niihin kannustanut inhimillinen uteliaisuus saivat alkunsa monia vuosia sitten, kun isosisko huudahti hieman aremmalle pikkusiskolle: "Tule, katso!" Saman kutsun lukijalle esittää Metsästäjän hymy.

Finlandia-voittaja: 2012! (Alkuteos Is, suomennos Leena Vallisaari) Jää on tarina saaristoseurakuntaan saapuvasta papista, hänen perheestään ja kirkkosaarta ympäröivien kylien ihmisistä - ikiaikaisista salaisuuksista, joita meri ja jää kyläläisten hartioille uskovat. Eletään sotien jälkeistä aikaa, taistelut ovat loppuneet ja maassa rauha. Saarien muodostamalle paikkakunnalle voi saapua vain veneellä, jos onnistuu postinkuljettajan tai merivartijan läheisyydessä harsimaan reittinsä esiin kavalan saariston läpi. Ja sinne papinperhe haluaa asettua asumaan. He ovat täynnä uskoa tulevaan; pappilassa uhkutaan elämää, iloa ja välittämistä. Kesällä alueen asukkaat rakentavat terveysasemaa, siltaa ja tulevaisuutta. Silakanpyytäjät tulevat Helsingin markkinoilta taskut omaisuutta pullollaan ja saarilla vallitsee kristillinen vieraanvaraisuus. Mutta talvella jää asettuu eri alueiden ja kirkkosaaren väleihin kuin kivilattia. Pappilan ulkopuolella, kulkuvesillä ja jäällä, vallitsevat iänikuiset voimat. Sen tietää myös postinkuljettaja, joka näkee enemmän kuin muut. Enemmän kuin kohti pappilan ikkunasta kajastavaa valoa kohti kulkeva pappi. Postinkantaja tietää, että jokaisen rinnassa on jonkin muun kaipaus, ja kaikki mitä kaivataan tulee veneellä. Ulla-Lena Lundbergin henkeäsalpaavan kaunis romaani ei päästä otteestaan. Se vangitsee lukijan jään tavoin odotuksen, kaipuun ja vapauden murtumiin.