Ulla Piela

Minkälaisista aatteellisista ajattelutavoista ja vaikutteista Kalevala sai alkunsa ja mallinsa? Kalevalaseuran 98. vuosikirjassa Eurooppa, Suomi ja Kalevala pohditaan valistuksen, romantiikan, uushumanismin ja nationalismin vaikutuksia Kalevalan syntyyn. Teoksessa käsitellään myös Lönnrotin Kalevalassa toteuttaman kieli-ideologian taustoja ja merkityksiä suomalaisuuden myyttiä rakennettaessa.

Autonomian aikana kansallisuusaate sekä muut Euroopasta rantautuneet aatteet pitivät Suomessa sivistyneistön valppaana ja vahvistivat yhteiskunnallista ja valtiollista muutoshalukkuutta. Kansallisen omakuvan ytimeksi muodostui fennomania, kieli- ja kansallisuusliike, jossa Suomi haluttiin nähdä yhtenäisenä, erityisenä ja naapurimaista erillisenä kokonaisuutena. Näitä kysymyksiä pohdittaessa myös kansanrunouden keruu ja kotimaahan tutustuminen nousivat keskeiseen asemaan. Ajateltiin, että erityisesti kalevalamittaiset runot Väinämöisineen, Ilmarisineen ja Louhineen tarjoavat sisältöä suomalaisen identiteetin määrittelemiseen sekä kansakunnan historian kirjoittamiseen. Ajatukset puhuttelivat etenkin akateemista nuorisoa. Toista sataa heistä lähti Elias Lönnrotin esimerkkiä noudattaen runonkeruuseen kaikkialle Suomeen ja Karjalaan sekä myös suuriruhtinaskunnan ulkopuolelle. Runosaalit olivat huomattavia ja matkoilta kirjoitetut kertomukset ainutlaatuisia dokumentteja siitä, kuinka autonomian ajan nuori sivistyneistö määritteli kirjoittamalla kotimaataan, kansallista omakuvaa, itseään ja maaseudun rahvasta. Kirjassa Toiveiden maa tarkastellaan yli sataa vuosina 1836-1917 runonkeruussa taivaltaneen ylioppilas-stipendiaatin julkaistua ja julkaisematonta matkakertomusta ja selvitetään, millaisen Suomen ja suomalaisuuden ylioppilaat niissä kuvasivat. Tekstilajina matkakertomukset sijoittuvat kirjeiden, päiväkirjojen, omaelämäkerrallisten tekstien ja matkakirjojen rajamaastoon, ja siksi vastauksia on hahmoteltu kerronnan, muistitiedon sekä matkakirjallisuuden tutkimuksen näkökulmin ja menetelmin. Matkakertomusten puhuttelevimmiksi teemoiksi nousevat yhteiskunnan ja suomalaisuuden tila ja tulevaisuus sekä rahvaan toiseuttaminen. Teemat myötäilevät kansallisuusaatteen ja fennomanian tavoitteita sekä kuvastavat ylioppilaiden tulevaisuuden Suomeen projisoimia pelkoja ja toiveita. Ne paljastavat matkakertomukset myös runonkerääjiä yhdistäviksi ideologisiksi teksteiksi Suomesta ja suomalaisista.

Kalevalaseuran 97. vuosikirja Satunnaisesti Suomessa tarkastelee Suomeen sattumalta saapuneita ja tänne tilapäisesti jääneitä ihmisiä ja ilmiöitä. Satunnaisia kulttuurisia kohtaamisia tapahtuu kaiken aikaa ja kaikkialla, keskellä arkea. Kulttuurisen kohtaamisen vaikeus ja viehätys piilee siinä, että vieraan kohtaaminen on kulttuurisidonnaista: maailmassa ei ole olemassa yhtä hyväksi katsottua tapaa kohdata vieras ihminen tai ilmiö. Teoksen artikkelit käsittelevät erilaisuutta ja toisenlaisuutta Suomessa mutta myös sattumalta maahamme tulleiden henkilöiden kokemuksia ja tulkintoja Suomesta ja suomalaisuudesta. Taustoiltaan, kieleltään ja kulttuuriltaan erilaisten ihmisten kohtaaminen on aina haasteellista. Hankauskohtia aiheuttavat erilaiset käsitykset ja kokemukset maailmasta, hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, rumasta ja kauniista. Eri kulttuureista lähtöisin olevien ihmisten ja ilmiöiden samanaikainen läsnäolo luo muutostarpeita ja vaatii uusia toimintamalleja miltei kaikilla elämän alueilla.