Ulla Sandell-Leskelä

Kun puoliso lähti tästä maailmasta, en sitä aluksi edes käsittänyt, vaikka tiesin sen. Vähin erin alkoi kuitenkin runoja tulla. ennen eletty kaikui, sytytti runoja assosiaatioiden suhinassa. Runot ovat olleet aina olennaisin osa minussa, ja nyt rakkaani elää niissä. Suljen silmät nähdäkseni olevaisten tanssit kuin keinuvat solut ja soinnut rakkaani lauluissa. Tietämättömyys - vapauttava alkulähde. Kaikki on salasanaa - oleva ja olematon.

Runoilija Ulla Sandell-Leskelän uusin runoteos on nostalginen matka koko tuon sukupolven nuoruuteen, paljon tapahtuneeseen lähimenneisyyteen 1960-luvun Suomessa, jossa monen asiat tapahtuivat spontaanisti ja raikkaasti. Niiden unohtaminen vahinko, kokoelma on kiehtova ja herättää runsaasti muistoja. Ulla Leskelän runoja nuoruusvuosilta 1964-1971. Runoissa on monipuolinen kattaus, sillä nuoren naisen mielikuvituksen piiri on laaja, kattaa elämän suuret ja pienet asiat. Rakkaus punaisena lankana.

Runoilija Ulla-Sandell-Leskelä on väitellyt psykologiksi vakavasta masennuksesta, sosiaalisen tuen merkityksestä ja siihen liittyvistä elämäntapahtumista. Hän tunsi vetoa runouteen ja nuoruudessaan, mutta “valmista” tuli esikoisteoksen myötä, joka ilmestyi vuonna 2016, Huljutan pois päivien pistiäiset. Uusi teos on entistä voimakkaampi ja koskettavampi. Loistava Kysyin sorsalta lammikon peilissä.

Esikoiskirjailija Ulla Sandell-Leskelä on elämäntapahtumista, sosiaalisesta tuesta ja vakavasta masennuksesta väitellyt psykologi. Hän koki itsensä nuoruudessa runoilijaksi, mutta vasta siirryttyään eläkkeelle hän sai tilaa ilmaista elämisen repertuaaria runoina. Sen selittämättömyydet ja ristiriidat, joiden lomitse onni ja rakkaus luikertelevat, aukenivat luonnon helmoissa, usein öiseen aikaan.