Väinö Vauhkonen

Elämyksiä elämän varrelta, kuka niitä haluaa, kuka ei, jos haluaa, silloin hänen ei pidä jumittua paikalleen, vaan hänen täytyy lähteä liikkumaan, johonkin suuntaan on lähdettävä. Millaisia ovat elämykset, kuinka niitä saadaan? Katsomalla filmejä, lukemalla kirjoja, syömällä hyvää ruokaa, joko tämä jo riittää. Tuskinpa vain, ei ehkä aivan vielä, voiko ihminen saada hyviä muistirikkaita elämyksiä muuten kuin vain oman elämän matkan varrelta. Vaikka myös silloin, sinulla on vielä sen lisäksi oltava paljon onnea matkassa mukana, että satut olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Muutama tällaisista elämyksistä, minun mielestäni saattaisi olla vaikka tällaisia. Kun maailman suurin kotka säikäyttää Sinua, se lehahtaa lentoon läheltäsi. Jos niin tapahtuu, saatat silloin olla matkallasi jossakin kauempana muualla, olet ehkä silloin seisomassa eräässä Australian Sinivuoren kanjonin reunalla, katselet sen mahtavaan syvyyteen. Paikka on myös tuttu lasten joululaulusta, tonttupaja on vuoren sisällä. Läheltä se suuri kotka sinut ohittaa, tunnet kasvoissasi melkein kolme metriä leveän siipivälin aiheuttaman ilmavirran, kuulet korvissasi ilmavirran huminan. Kyllä se jotenkin erikoiselta tuntuu, muistojen pankkiin sisään laitettavaksi, näin mielestäni.

Oli aikainen toukokuun aamu vuonna 1966, olin nuori ja pienikokoinen Suomipoika. Ruotsinkielitaitoa ei ollut, kun seisoin paikoilleni jähmettyneenä, epätoivoiset ajatukset pyörivät vinhaa vauhtia päässä. Rautatiesilta jonka alla seisoin, tuntui kylmältä ja karulta. Nopeasti ylikiitävä juna kolisteli yläpuolella. Jännitys ja pelko kalvoi mieltä, kuinka tässä nyt mahtaa käydä. Näin alkoi tämän kirjan todellinen tarina, joka saattaa meidät lähes viisi vuosikymmentä työmiehen arkipäivässä. Det var tidig maj morgon år 1966, jag var ung småväxt Finnpojke. Svenska språket hade jag inte, där stod jag med förtvivlade tankar snurrande i huvudet. Under järnvägsbron där jag stod, kände kusligt och kalt. Med hög hastighet skramlade tågen ovanpå. Spänningen och rädslan malde, hur kommer det, att gå för mig? Så börja denna bokens verklighetsskildring, som leder oss nästa fem årtionde i verkstadsarbetarens vardag.

Kertomus jonka Janne Tope on minulle kertonut, lähentelee mielettömyyksien rajamaita. Se on uskomaton tarina, jota ei millään voi pitää totena. Vain mielipuolen aivot voivat saada aikaan tämän kaltaisia juttuja. Tope on todella ihmeellinen mies. Hän on asunut erakkona kymmenien kilometrien päässä lähimmästä ihmisasumuksesta. Näin alkaa 12 vuotiaan pojan kouluaine, jossa riittää mielikuvitusta ja jännitystä. Tarinasta puuttui kuitenkin loppu, joten reilut 60 vuotta ehtii kulua kunnes sama jo ikämieheksi varttunut jatkaa jännittävän tarinan päätökseen. Tämähän selvisi jo tässä, joku ajatellee; mutta eihän se siinä kaikki ollut ja kuka tuon tekstin takana sitten on? Juu se on Nykvarninssa asuva Ruotsinsuomalainen kirjailija Väinö Vauhkonen.