olen päiväyön yhdysolennonhyveelliseksi verhotun pahuudenja myös elämällä menehtymisen kuvaajaihmiset luulevat sellaisen runouden olevanperin ikävää sekä vaikeaa tahi negatiivistahakiessaan intohimon tuottamaa mielihyväähe torjuvat ajatuksen itselleen liian työläänäen halua vaivaa karttavien harmia tunnollenisuon onnen odotusten täydentyä tyhjyyteensäahneuden kasvaa eriytymisensä kylläisyyteenintohimojensa sitten nääntyessä janonsa loputtomuuteenhe huomaavat viimein tuntevansa lorunoni ja tarunoni