Veikko Huhtala

Romaani vie lukijansa vuoteen 1918. Kansalaissota jää sivujuonteeksi tarinassa, jossa seurataan torpasta lähtemään joutuneen nuoren miehen kulkurielämää tammikuun lopulta joulupäivään asti. Monenlaisia kommelluksia ja sattumuksia täynnä oleva vaeltelu vie hänet aina Helsinkiin saakka ja pestautumaan kauppalaivaan. Joskus hän joutuu lähtemään virkavaltaa karkuun, eivätkä naisjututkaan tahdo sujua toivotulla tavalla. Synnyinseutu ei unohdu maailmalla nuorukaisen mielestä, paluumatkalla alkaa jo pieni koti-ikäväkin painaa mieltä. Ilman kohellusta ei tämäkään matka suju, vaan huvittavat tapahtumat seuraavat toisiaan. Mieheksi varttuminen on kuitenkin alkanut ja edessä siintää jo mahdollinen avioituminen. Mutta onko hänestä aviomieheksi? Kulkurin valssi on Veikko Huhtalan esikoisromaani. Häneltä on aikaisemmin ilmestyneet teokset Tuhannen ja yhden palindromin tarinat sekä Maailmanmatkaaja.

Kirjoittaja kertoo matkailu-urastaan, joka on tehnyt hänestä Suomen eniten matkustaneen ihmisen. Myös maailman kymmenen eniten matkustaneen ihmisen listalla hän on pysytellyt viimeiset kymmenen vuotta. Kaikenlaisia tilanteita on matkan varrella ollut, mutta aina hän on niistä selvinnyt, joskus jopa pienellä tuurillakin. Todennäköisesti vain pieni osa ihmisistä pystyisi samaan, vaikka haluakin olisi. Useimmat ihmiset käyvät vain seuramatkoilla, eivätkä halua tai uskalla matkustaa omin päinsä. Seuramatkoilla matkakohteiden määrä on kuitenkin rajoitettu, eikä niiden tarjoamat palvelut todelliselle matkailijalle aina riitä. Kielitaito on tietenkin hyväksi, mutta ei ollenkaan välttämätön. Pelkällä englannilla pärjää kirjoittajan mukaan ihan missä vaan, niissäkin maissa, joissa sitä ei ymmärretä, kuten Venäjällä ja Portugalin ja Ranskan entisissä siirtomaissa Afrikassa. Jos vaan muuten uskallusta löytyy, niin pärjää vaikka pelkällä suomenkielellä. Mielenkiintoinen kerronta vie lukijan vuodesta 1970 näihin päiviin asti. Ja näihin vuosiin mahtuu todellakin paljon ihmeellistä, jota seikkaperäinen kerronta mukavasti höystää. Melkein uskomattomiakin asioita matkan varrelle on sattunut, mutta pakkohan ne on uskoa, jos kirjoittaja kerran niin väittää. Rohkeasti vaan kaikki matkustamaan. Ja jos siihen ei enää pysty, niin aina voi ottaa kirjan käteensä ja matkustaa omissa ajatuksissaan omassa nojatuolissaan.

Palindromin voit lukea sekä edestä, että takaapäin. Suomen kieli soveltuu hyvin palindromien tekoon, eikä homma ole ollenkaan niin vaikeata, kuin ensi yrittämällä saattaisi ajatella. Kerran touhusta jyvälle päästyään, muutaman sanan pituisia palindromeja pystyy muotoilemaan omassa päässäänkin, ilman kynää ja paperia. Pitempiä juttuja tehdessä kynä ja paperi ovat kuitenkin hyödyllisiä apuvälineitä. Palindromia voi alkaa kehitellä joko lauseen kummastakin päästä, tai sitten keskeltä, niin kuin olen itse oppinut tekemään. Kumpikin tapa lienee yhtä käyttökelpoinen. Tähän kirjaan kyhäämäni palindromit ovat omia tekeleitäni. En kuitenkaan voi mennä vannomaan sitä, etteikö joku muukin olisi jotain niistä tehnyt. En kuitenkaan ole tarkoituksella jäljentänyt jonkun muun aikaansaannoksia, vaan olen yrittänyt tehdä kaiken omasta päästäni. Samoin myös jokaisen palindromin jälkeen kirjoittamani vitsintapaiset ovat ainakin 90-prosenttisesti omia kyhäelmiäni. Jostain syystä ne pääsääntöisesti pyöriskelevät alapää- tai pieruhuumorin parissa. Tämä varmaan siksi, että näistä aiheista on helpointa keksiä huumoripitoisia juttuja. Joku pikkumainen ihminen varmaan loukkaantuu näistäkin kirjoitelmista, sillä on melko mahdoton ajatus, että joku voisi tehdä sellaisen kirjan, josta jokainen pitäisi. Sellaista tuskin kukaan on koskaan tehnyt, eikä kukaan varmaan koskaan tule tekemäänkään. Nyt vaan jokainen palindromeja väsäämään, sillä ensimmäinen keksitty oma palindromi voi antaa sanoinkuvaamattoman nautinnon.