Veikko Huovinen

”Päivä se on huomennakin tai ylihuomenna, sinisten ja punaisten ajatusten päivä.” Utelias, itseoppinut korpifilosofi Konsta Pylkkänen syventyy maailman pieniin ja suuriin arvoituksiin. Hän suunnittelee atomisuojaa kallion sisään ja mittaa avaruutta. Saadakseen lisää tietoa hän hakeutuu muiden viisaiden luo ja etsii ”sinistä ajatusta”. Konsta Pylkkänen valloitti lukijoiden sydämet Veikko Huovisen läpimurtoteoksessa Havukka-ahon ajattelija (1952), josta tuli Suomen sodanjälkeisen humoristisen kirjallisuuden merkittävin romaani. Originelli hahmo on seikkaillut myös muissa Huovisen teoksissa, joista mukaan on valittu Havukka-ahon ajattelijan lisäksi novellikokoelma Konstan Pylkkerö (1961) sekä romaani Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (2004).

Veikko Huovisen parhaimpiin kuuluva humoristinen kertomus kuvaa kahta ihmistä inhimillisen, mutta kaikki mitat ylittävän keräysvimman vallassa. Jo luonnontalouden ajoilta lienee suomalaisten veriin jäänyt veto talvivarastojen kokoamiseen, mutta Hamsterissa tämä taipumus ylittää kaikki tavalliset mitat. Lisäksi hän rakastaa kirjoja, joissa puhutaan monenmoisista varastoista. Robinson Crusoe on hänen elämänsä valovoimaisin johtotähti. Sitten naapurustoon asettuu Hamsterin hengenheimolainen Rurik, jolla on taloudelliset edellytykset varastoimiseeen. Turkisliivejä, honkapuita, savustettuja lampaita, säilykkeitä... Hamsteri ja Rurik, kaksi vilpittömän lapsenmielistä velikultaa, valmistautuvat tässä Veikko Huovisen klassikossa arktiseen pakkaskauteen.

Sepe ja Valtteri retkeilevät Pohjolassa mukanaan terävät puukot ja kiikarikivääri. Nämä erähenkiset huumorimiehet kiertelevät pääasiassa kotimaassa, mutta pistäytyvät toki Haaparannassa Ruotsin puolueettomuutta ihailemassa. Pyrähtävät myös Norjaan pikimmiltään Naaton pitkävillaisten pässien vaikutuspiiriin. Voittamaton mieltymys lampaanlihaan erottaa nämä kaverukset keskimääräisestä turistista. Tarina on riemukas raportti siitä, millaisia ovat miesten puheet kun he ovat irrallaan, reippailemassa, pikku tuiterissa. Miesten puheet, he-he, miestenpä hyvinkin.

”Sellaista on elo Suomen metsäisellä kamaralla; kaikki vieras ja outo kuolee, mielikuvitus katkoo siipensä, kaikki rehevä täällä taitetaan, kirkkaammat kukat lakastuvat kovin varhain ja vieraat, suurisilmäiset, helmiäiskoristeiset linnut murtavat hennon nokkansa lintulaudan talikönttiin.” (Tarinasta ”Tarzan ja Suomi”)

Konsta Pylkkäsellä on erikoisen mallinen pääkallo ja harittavat silmät, joilla näkee sekä lähelle että kauas. Hän rekisteröi penkin alta ryömivän torakan ja kuvittelee itselleen taivaankannesta majatalon. Lentuan rannoille on tullut etelästä tieteenharjoittajia, jotka värväävät Konstan apumiehekseen. "Lisenssien" kustannuksella tekee metsien miehen mieli vähän jallitella, mutta ennen pitkää retkikumppanusten välille syntyy reilu ystävyys. Konsta Pylkkäsen ajatukset ovat piruilevan humoristisia, suuria ja pieniä mittoja kaihtamattomia, Konstan sanoin: "yleisihmisellisiä". Veikko Huovinen kirjoitti läpimurtoromaaninsa nuorena kypsänä miehenä, helsinkiläisessä opiskelijaboksissa kaukana kotikonnuiltaan.

Mistä miehelle turvapaikka maailman melskeiltä ja suhdanteilta? Suomen kuuluisin korpifilosofi Pylkkäs-Konsta palaa yhtä sanavalmiina, piiputtelevana ja ajattelevana kuin ennenkin, viikset vain harmaantuneina. Mistä miehelle turvapaikka maailman melskeiltä ja suhdanteilta? "Joka ukko meistä vanhenee, se on vuorenvarmaa. Kyllä sitä vaan aidastuu, kasettuu, käpristyy pesäänsä; jos sellaisen löytää. Viimein nyykkähtää sijalleen, niin että kanttuvei. Se on elämänn imevä niva ennen tummaa suvantoa. Tämä on kertomus siitä miten Pylkkäs-Konsta etsii kortteeria jossa voisi rauhoittua maailman suhdanteilta ja melskeiltä. Vaan sitä ennen ihan käpsäkästi olemisen syrjässä. Käpsäkästi hyvinkin!" Lukija Kari Paju.

Sinivihreällä merellä kelluvan sotalaivan uumenissa uinuu sinisilmäinen ohjus, jonka viatonta lapsen unta vaalivat laivasto-osaston kiltit sedät. Se odottaa malttamattomana hetkeä, jolloin se pääsee taivaalle maailmaa näkemään, vieraita ihmisiä tervehtimään. Mitä se lyhyellä matkallaan näkee? Kenties itse Jumalan, vuosituhantisten sotajoukkojen vankan turvan, joka kerrankin laskeutuu maan päälle joukkojaan tervehtimään. Ehkäpä Karjalan korpeen 1943 eksyneen Selvännäkijät-yhtyeen, jonka korvarenkaat, killuttimet ja terveiset tulevaisuudesta saavat asemasotaan kyllästyneet sotilaat suunniltaan. Tai sotamies Pukarin, vihaisen mutta vaiteliaan rivisotilaan, jonka vatsaa kitkerät purnaushapot korventavat. Sinisilmäinen ohjus sisältää yksitoista uutta vakavaa ja koomista kertomusta sodan irvokkaasta hullunmyllystä. Ennenjulkaisemattomien tarinoiden joukossa on kahdeksan harkiten valittua Veikko Huovisen sota-aiheista tarinaklassikkoa. Viimeisessä luvussa Huovinen vielä uskaltautuu pyhälle maaperälle, suomalaisen sotakirjallisuuden pariin.