Veli-Matti Värri

"taivas kirkuva jäinen peltikatto,oriilla silmässä veri"RUNOJA on kahteen osastoon jaettu kokoelma enimmäkseen melko lyhyitä tekstejä. Niissä yhdistyvät luonto ja kulttuuri, varttuminen ja politiikka sekä menetysten tuska ja onnen heleys.

"Jos karkaan, otan mukaan sen, mitä pakenen", kuuluu yksi rivi teoksessa UUSIA RUNOJA. Vuoroin yhteiskuntakriittisinä, vuoroin luonto- ja muihin arkikokemuksiin syventyvinä nämä tekstit perustuvat pitkän linjan kansalaisuuteen sekä hellittämättömään silmän ja käden harjoitukseen.

Miten toimia kasvattajana, jos ymmärtää elämänmuotomme olevan ekologisesti kestämätön? Nykyinen kasvatusjärjestelmä pitää ylikulutusta normaalina elämäntyylinä. Kasvatuksen mallina pidetään kansalaista, jonka ainoa tehtävä on olla joka hetki aiempaa tuottavampi. Ideologisena pyrkimyksenä on sitoa kasvatus- ja koulutusinstituutiot yhä tiukemmin talouden ja tuotannon välineiksi, vaikka jatkuva kulutus on ympäristön kannalta sietämätöntä. Miten tämän yhtälön voi purkaa kasvattajana? Perimmäiset käsityksemme ihmisen ja luonnon suhteesta on ajateltava uudelleen, jotta elämä jatkuu maapallolla. Myös kasvatusajattelua on uudistettava, jotta tulevien sukupolvien elämä olisi ihmisarvoista. Kasvatusinstituutioiden tehtävät pitää kyseenalaistaa. Millaisia ihmisiä me kasvatamme? Millaiseen maailmaan? Millä edellytyksillä? Veli-Matti Värri tarkastelee kasvatus- ja opetusjärjestelmän taustaa, jonka mukaan ylenmääräinen hedonistinen halu ja ylikulutus ohjaavat elämäämme. Värri pohtii, miten tällainen rakenne voidaan purkaa ja löytää viisaampi suhde luontoon ja kasvatukseen. Filosofinen kirja on kirjoitettu kasvattajille, opettajille ja kasvatusalan tutkijoille. Kulttuurikriittisenä kannanottona teos on myös maailmankatsomuksellinen puheenvuoro. Veli-Matti Värri on filosofi ja kasvatustieteen professori Tampereen yliopistossa.