Kirja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa kuvaa suomalaisen maalaiskylän elämää 1960-luvulla pienen pojan näkökulmasta. Toisen osan tapahtumat sijoittuvat Japaniin jossain tulevaisuudessa. Osien välillä on yhteys sikäli, että päähenkilö/kertoja on molemmissa sama, vaikkakin aikajana on surrealistinen. Tapahtumapaikkoina molemmissa on mystinen Unijoki. Ensimmäinen osa käsittelee pojan kasvua maalaisyhteisössä, hänen tietoisuutensa kehitystä ja pelkoja. Mustalaiset ovat pelottavia, he rikkovat ja varastavat, ja voivat varastaa sinutkin. Ovi on saatava ajoissa lukkoon, jotteivät he pääse sisälle pahojaan tekemään. Joki on kaiken keskiössä, se virtaa sinne mistä ei tiedetä. Syntyvät lapsetkin virtaavat läpi betonin. Toinen osa pohtii tieteen olemusta ja estetiikkaa ja sen suhdetta taiteen estetiikkaan. Sen keskiössä on mystinen teeseremonia. Tapahtumat päättyvät tsunamiin, jonka Jumala aiheuttaa vihassaan. Hän ihastelee aikaansaamaansa wabi-esteettistä maisemaa ja on siihen tyytyväinen. Kaikkialla on hienoja hietakattoja ja kiehkuroita. Varsinainen teema on kuitenkin ihmisen persoonallisuus ja persoonallisuuteen perustuva syrjintä yhteiskunnassa. Persoonallisuuksien välinen harmonia ja tasapaino ovat kuin Vermeerin harmonian kolme väriä, sininen, keltainen ja harmaa. Siihen harmoniaan eivät pääse ne, joilla on ”väärän persoonallisuuden syndrooma”. Heillä ei ole tarvittavia taistelutaitoja.
