Vexi Salmi

Rappiotaide - saksalaista ekspressionismia Vexi Salmen kokoelmasta -kirja esittelee maassamme harvinaisen grafiikkakokoelman. Sanoittaja, kirjailija ja taidekeräilijä Vexi Salmi on puolisonsa Katri Wanner-Salmen kanssa syventynyt saksalaiseen sotienväliseen ekspressionismiin usean vuosikymmenen ajan. Salmen kokoelman taiteilijat ovat kahden sodan sukupolvea. He kokivat ensimmäisen maailmansodan kauhut, näkivät nälkää ja haavoittuivat fyysisesti ja henkisesti. Natsi-Saksassa näiltä taiteilijoilta kiellettiin opetustyö, heidän teoksensa julistettiin rappiotaiteeksi, poistettiin museoista ja usein myös tuhottiin. Moni ekspressionistista tyylisuuntaa edustanut taiteilija lähti maanpakoon, tuli karkotetuksi tai joutui kuulusteluihin ja keskitysleireille. Saksalainen ekspressionistinen taide kehittyi jo ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen kukoistusaikaa oli 1920-luku. Maalausten ja grafiikan voimakas ilmaisu, vahvat värit ja primitiiviset ääriviivat sekä raju aihepiiri erottavat sen muusta ajan eurooppalaisesta taiteesta. Kirja kertoo Vexi Salmen intohimoisesta paneutumisesta saksalaiseen ekspressionismiin ja luo syventävän katsauksen aikakauden taiteeseen, poliittisiin käänteisiin ja taiteilijakohtaloihin. Kirjoittajina ovat Vexi Salmen ja Katri Wanner-Salmen lisäksi Dr. Peter Barth sekä FT Seppo Zetterberg.

Antero Toikka (s. 1954) on pitkän uran tehnyt kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan erityisesti ympäristötaideteoksista, jotka usein ovat värikkäitä teräksisiä ja voimakkaan geometrisia ja pelkistettyjä. Tällä hetkellä näkyvin Toikan teos on lahdentien varrella oleva Kasvukäytävä. Sitä ei voi olla huomaamatta kun ajaa moottoritiellä. Toikan veistokset tuovat avoimeen ulkotilaan liikkeen - tanssin - sekä äänen - musiikin. Ne eivät riitele ympäristönsä kanssa, vaan korostavat sitä. Kirja on tehty Antero Toikan kesänäyttelyyn, joka on Serlachiuksen museossa Mäntässä. Ulkona maisemassa esillä olevat veistokset ovat myös kirjassa.

ESITTELY: On vierähtänyt yhdeksän vuotta siitä, kun Vexi Salmi kuunteli Helsingin pitäjän vanhassa kivikirkossa Kari Tapion (1945–2010) joulukonsertin. He olivat sopineet, että Vexi kirjoittaa kirjan hänen elämästään. Seuraavan kevättalven 2002 aikana he kiersivät Karin lapsuusmaisemia Suonenjoella. Etsivät tuttuja baareja, kävivät kansakoululla, samosivat lähimetsien crossiratoja, joilta mopojen kaksitahtisen bensiinin kitkerä tuoksu oli jo haihtunut, kipusivat puretun hyppyrimäen alastulorinnettä, tutkivat Iisveden kala-apajia ja tapasivat Karin vanhoja kavereita. Kari oli käynyt kolme vuotta aikaisemmin läpi vaikean ohitusleikkauksen ja toisti usein, että ”elän lisäajalla”. Lisäaikaa kesti kolmetoista vuotta. Nyt se on päättynyt. Kari on poissa, mutta silti hän on yhä voimakkaasti keskuudessamme. Hänen levynsä soivat radioissa enemmän kuin koskaan ennen. Lehdet kirjoittavat pitempiä juttuja kuin hänen eläessään. Laulaja, joka on pystynyt vaikuttamaan koko kansaan, ei poistu kokonaan edes kuoltuaan. Hän on osa unelmiamme, arkeamme, koko elämäämme.