Vilja Kerola

pikkuhiljaa pääsi tyhjenee luu antaa periksi solut rapisevat olkapäillesi näen tyhjää silmiesi takana silti jotain niin tuttua Jalkaryömijän perunkirjoituksia on runoteos muistisairaan, reumaa sairastaneen äidin kuolemasta ja siitä, mitä jää - kipua, hellyyttä, muistoja, unia, naurua. Perintö ei ole pelkästään esineissä ja asiakirjoissa vaan teoissa, tavoissa, ihmisruumiin ja mielen kätköissä. Toisen kokoelmansa julkaiseva Vilja Kerola piirtää sanan ja vesivärin siveltimellä kuvia, joissa kuolema ei ole loppu vaan huokaus - osa kiertoa, joka ei pyydä lupaa.

Lapsenomaisen leikkisä, väläyksittäin vakaviakin sävyjä saava runokieli tempaa mukaansa kokeneimmankin lukijan. Vilja Kerolan esikoiskokoelma näyttää maailman milloin hulvattoman absurdina, milloin taas vakavan asiallisena. Tunnelma vaihtuu hetkessä ilosta suruun ja päinvastoin, kuten elämässä niin usein. Helminauhamaisesti rakennettu runojen jatkumo kietoo taitavasti alun ja lopun yhteen, ja kohta lukija huomaa lukevansa kokoelmaa uudelleen - kannesta kanteen. Vilja Kerola asuu Kirkkonummen Veikkolassa ja työskentelee päivisin "puuseppäartenomimerkonomina" - kuten hän ammatikseen mainitsee.