Vilja-Tuulia Huotarinen

Palkittu, vangitseva tarina nuorista. Mistä muusta voi kirjoittaa kuin kuolemasta tai rakkaudesta? Kirjan kertoja on 14-vuotias Mariia Ovaskainen, joka vihaa kirjoittamista. Silti hänen on kerrottava meille tarina vuodelta 1986, jolloin räjähti sekä Tshernobyl että Mariian tajunta. Kaikki alkoi, kun Mimi kohtasi Mariian uimarannalla ja kysyi: ”Voisitko sinä näytellä ystävääni?” Valoa valoa valoa on riipaiseva rakkaustarina seksuaalisuuden puhkeamisesta ja nuorena tehdyistä mahdottomista valinnoista. Mariian kertomuksen kipeät teemat tulevat lukijan silmille sekä hämmentävän suoraan että rivien välistä ja koettelevat tarinan kertomisen rajoja.

Geologi Ella on tottunut tutkimaan kiviä. Kivien perässä hän on matkustanut Islantiinkin - vaikka oikeastaan myös erään sydämen perässä. Ella on heitä, jotka jäävät jumiin, pysähtyvät paikalleen, istuvat vielä valojen sytyttyä elokuvateatterissa ja toivovat, että elokuva jatkuisi yhä. Ellan elämässä koittaa käännekohta, kun hänen siskontyttärensä Vala saapuu vauvoineen Islantiin aikeenaan toteuttaa hullu unelma: hän haluaa rakentaa tuulen pieksämälle saarelle drive-in elokuvateatterin. Vaikka Valan suunnitelmat ravistelevat Ellaa, kysymys kuuluu: mitä muuta tulevaisuus olisikaan kuin hullu unelma? Lopulta Ella huomaa, että samoin kuin kivien kohdalla, liikkumattomuuden tuntu elämässä ei tarkoita sitä, etteikö liikettä olisi ollut. Ja etteikö huomaamattaan olisi voinut saapua perille. Drive-in on sielukas romaani, kuin kaunis lumisadepallo, jota ravistaessa ihmeet asettuvat uuteen asentoon ja sydämet vaeltavat paikoilleen muutosten keskellä.

”Elämä on kärsimystä - mutta vain, jos on yksin.” Lasten ja nuorten Finlandialla palkitun kirjailijan odotettu nuortenkirjauutuus! Kaikki Saharasta on tiheätunnelmainen kertomus viisitoistavuotiaasta Saharasta, jonka maailma on hiljentynyt Tio-ystävän yllättävän lähdön jälkeen. Sahara päättää selvittää kesken jääneet asiat. Matkalle pohjoiseen Sahara saa mukaansa oudon tuttavuuden, näkymättömän Xein. Mutta mistä kaikesta pitää keskustella, ennen kuin kivet avautuvat ja juna voi lentää? Pieni, vetävä romaani kertoo nuoruuden kipeistä ihmissuhteista, muodonmuutoksista ja mahdollisuudesta kohdata elämän ja kuoleman suuria kysymyksiä. Vilja-Tuulia Huotarisen teksti on samaan aikaan riemastuttavan mutkatonta ja ajatuksia herättävää. Hurmaavan Saharan kaurismäkeläinen roadtrip on maustettu ripauksella fantasiaa. Vilja-Tuulia Huotarinen on kirjailija, joka on julkaissut runoutta ja proosaa. Hänet on palkittu mm. Anni Swan -mitalilla, Kalevi Jäntin palkinnolla ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandialla. Hänen romaaninsa valoa valoa valoa on nostettu kansainvälisen IBBY:n listalle, ja siitä tehtiin Juuli Niemen käsikirjoittama elokuva vuonna 2023. Huotarinen myös kääntää kirjallisuutta islannin kielestä ja opettaa luovaa kirjoittamista.

Villi ja viisas lastenkirja. Olipa kerran nuori vuori, joka kyllästyi seisomaan paikallaan. Se päätti kasvattaa jalat ja lähteä tutkimaan maailmaa.” Voiko noilla tosiaan kävellä?” yksi keskikokoinen vuori kysyi. ”Minä en kävele, vaan juoksen”, vuori vastasi tyytyväisenä. Hujauksessa vuori siirtyi paikasta toiseen. Matkan varrella se kohtasi hevosia ja lunneja ja ihmisiä, jotka tarvitsivat turvaa ja näköalaa elämäänsä. Seikkailujen myötä vuori löysi monta paikkaa ja monta tehtävää maailmassa. Voisi luulla, että tuollainen juokseva vuori herättäisi ihmetystä. Mutta ihmiset näkevät hyvin harvoin sellaista, mihin eivät usko. Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoittama ja Anna Emilia Laitisen kuvittama lastenkirja on villi ja viisas. Vilja-Tuulia Huotariselta on julkaistu runoja ja proosaa. Satu ”Vuoresta, joka juoksi” sai alkunsa Islannissa, joka on sekä Vilja-Tuulialle että kirjan kuvittajalle Anna Emilialle tärkeä unelmien saari. Vilja-Tuulian teokset ovat voittaneet useita palkintoja, mm. Anni Swan -mitalin vuonna 2015 ja Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2011, ja hänen kirjojaan on käännetty ruotsiksi, tanskaksi ja tšekiksi. Anna Emilia Laitinen on Tampereella asuva kuvittaja. Hänen luontoaiheisia vesivärikuvituksiaan on julkaistu ympäri maailman. Vuori, joka juoksi on hänen kuudes kuvittamansa lastenkirja. Kirjan maisemat Anna Emilia on noukkinut pääosin Islannista. Eräänä marraskuuna Reykjavíkissä taideresidenssissä ollessaan Anna Emilia maalasi vesiväripaperilleen läheisen kauniin, vanhan, metsänvihreän talon. Myöhemmin kävi ilmi, että Vilja-Tuulia asuu siinä talossa Islannissa ollessaan. Kirjan luonnoksia on piirretty Islannin Fagradalsfjall-tulivuorenpurkauksen aikaan, oranssin laavan pulppuamista ruudulta välillä ihaillen.

Tästä kaikki alkaa. Tämä on eräs hetki, johon ollaan eräänä keväisenä päivänä eräässä koulussa päädytty. Opettajainhuoneessa vallitsee kiihtynyt tunnelma, siellä opettajat, kanslisti ja sijainen - Helvetin Esikartano, Jonninjoutava, Kenneth, Mii, Iso ja Everything will be fine - törmäilevät itseensä ja toisiinsa, yrittävät noudattaa poliisin ohjeita, paljastavat itsestään tahtomattaan kaikenlaista ja näkevät toisensa kuin ensimmäistä kertaa. Samaan aikaan koulun ullakolla nuori rehtori Selena harrastaa seksiä edellisenä iltana ravintolassa tapaamansa nuorukaisen kanssa ja törmää yllättävällä tavalla menneisyyteensä. Koulun liikuntasalissa C ystävineen on pysäyttänyt ajan. Heillä on ase, toisensa ja ikää viisitoista huumaavaa vuotta. Mutta yksi heistä puuttuu - kuka, ja mitä se merkitsee? Niin kuin minä heidät näin liikkuu näennäisesti yhden kiihkeän päivän ajan yhden koulurakennuksen sisällä. Mutta kun opettajien ja oppilaiden salaisuudet, haudatut muistot ja suureelliset unelmat joutuvat törmäyskurssille on seurauksena supernova, tähden räjähdys, jonka hehku ulottuu kaikkien osallisten elämään, tavalla tai toisella, vuosikymmenien päähän. Vilja-Tuulia Huotarisen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani on kiehtova kaleidoskooppi. Se on täynnä ääntä ja vimmaa, se näkee tragikoomisen ihmisen lempeästi mutta terävästi. Se jättää jälkeensä särinää, kuvia jotka eivät unohdu.

Ensimmäinen nimenomaan lukioon suunniteltu luovan kirjoittamisen oppikirja auttaa tutkimaan kaunokirjallisten tekstien keinoja ja tyylejä ja opettaa harjoittelemaan kirjoittamista. Hauskat tehtävät houkuttelevat monenlaisiin kokeiluihin. Aihealueet ovat kirjoittaminen prosessina, proosa, lyriikka, draama, sarjakuva ja journalismi. Sarjakuvan teosta kertoo sarjakuvataiteilija Ville Ranta.

”Silloinkin, kun oli ihan hiljaa eikä kukaan nähnyt, oli koko ajan olemassa.” Sympaattinen ja viisas kuvakirja nähdyksi tulemisesta ja perheen pienimmän sisäisistä voimista. Vuoriperheen nuorin Pikkuvuori jää suurten sukulaistensa keskellä varjoon. Kun joutuu aina sulautumaan maisemaan, ei tiedä oikein itsekään, mikä on. Pikkuvuori päättää tehdä itsensä näkyväksi - mutta ensin sen pitää kohdata pelkonsa. Vilja-Tuulia Huotarisen ja Anna Emilia Laitisen teos kuvaa valloittavasti omien vahvuuksien etsimistä ja niitä suuria tunteita, joita on kaikkein pienimmilläkin. Ensimmäinen vuoriperheestä julkaistu kuvakirja Vuori, joka juoksi sai kiitosta viisaudestaan ja vapautuneisuudestaan - rauhoittavasta lukukokemuksesta, jossa pinnan alta löytyy paljon pohdittavaa. Vilja-Tuulia Huotariselta on julkaistu runoteoksia ja proosaa. Hänen ja Anna Emilia Laitisen ensimmäinen yhteinen lastenkirja ”Vuori, joka juoksi” (2022) niitti kiittäviä arvioita ja lumosi sekä lapset että aikuiset. Vilja-Tuulian teokset ovat voittaneet useita palkintoja, mm. Anni Swan -mitalin vuonna 2015 ja Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2011, ja hänen kirjojaan on käännetty ruotsiksi, tanskaksi ja tšekiksi. Anna Emilia Laitisen luonnon kauneutta yksityiskohtaisesti kuvaavat vesivärityöt ovat sekä romanttisen nostalgisia että raikkaan ajankohtaisia. Laitisen kuvituksia on nähty Suomessa ja ympäri maailmaa tekstiileinä, paperituotteina, pakkauksina, astiastoina ja lasten leluina. “Vuori, joka katosi” on kahdeksas hänen kuvittamansa lastenkirja. Kirjan vuorimaisemat ovat muistoja Islannista, jossa Vilja-Tuulia ja Anna Emilia viettävät aikaa.

Vilja-Tuulia Huotarisen kuudennessa runokokoelmassa tulevat näkyviksi maailmaa liikuttavat yhteydet, syvät säikeet ja konkreettiset viestintävälineet, jotka liittävät elolliset olennot toisiinsa. Huotarisen runoudelle tyypilliseen tapaan runot kurkottavat kohti, osuvat henkilökohtaiseen ja yksityiseen. Kokoelman sivuille tallentuu se, mikä meiltä lajina jää matkan varrelle: kuitit, kirjeet, kynttilänpätkät ja paperiveitset, arjen pienet todisteet, jotka kertovat siitä, että eletty on, muistoja on. Yhteiskunnallisella tasollaan kokoelman runot osallistuvat keskusteluun kirja-alasta ja kirjojen arvosta. Kulttuurin polut on tehty kirjaimista. Menettämisestä, säilyttämisestä vaalii hellästi ja tinkimättä yhdessäoloa, yhdessä elämistä, yhteyksiä - kuolemaa ja katoamista unohtamatta.