Ville Hytönen

Bilbao on taivaalta putoavia lintuja. Bilbao on rakastuminen. Bilbao on Euroopan kautta aikojen pahin helle. Bilbao on väsyneitä, hikisiä vartaloita kuumuuden alla. Bilbao on kylmiä juomia ja ympäröivän maailman unohtamista. Bilbao! on Ville Hytösen (s. 1982) yhdestoista runokokoelma. Hytönen on Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja ja 19:lle kielelle käännetty runoilija, jonka tuotannossa vaihtelevat eurooppalaisen melankolian ja suomalais-ugrilaisen perinteen värisävyt. Hänet on palkittu Valtioneuvoston Sammon tekijät -suurpalkinnolla vuonna 2010.

Anarkistinen vapaus ei tarkoita sitä, että vaaditaan muilta jotain, vaan sitä, että vaaditaan itseltä kohtuullisesti – sen verran, että voi itse päättää omista asioistaan ja tukea muita. Ville Hytönen jatkaa vapauden ja anarkismin pohtimista trilogian päätösosassa. Grand Tour keskittyi liikkeen ja irrallisuuden pohdintaan, Grand Hotel pohti asumisen, paikallaanolon ja ruumiillisuuden teemoja, ja Grand Prix tarttuu talouden valtaan, työelämään, rahaan, sijoittamiseen ja kilpailuun. Teemat liikkuvat alueilla, joita anarkismin yhteydessä ei ole tavallista käsitellä, tai jos käsitellään, näkökulma on usein kielteinen. Ville Hytönen (s. 1982) on virolaisessa majakkalaaksossa asuva kirjailija, vegaani-isä ja vapausajattelija, joka on kotonaan siellä missä liikkuu. Hän on julkaissut yli 50 teosta runoutta, romaaneja, lastenkirjoja ja esseeteoksia sekä johtanut niin perustamaansa Kustannusosakeyhtiö Savukeidasta, tamperelaista Tulenkantajien kirjakauppaa kuin nyt Suomen kirjailijaliittoakin.

Vapaus on elämän merkittävin käyttövoima, jos sen osaa kokea kokonaisvaltaisesti. Ville Hytönen jatkaa vapauden ja anarkismin pohtimistaan toisessa esseekokoelmassaan Grand Hotel. Kun Hytösen edellinen teos Grand Tour keskittyi liikkeen ja irrallisuuden pohdintaan, Grand Hotelissa pohditaan asumisen, paikallaanolon ja ruumiillisuuden teemoja sekä etsitään uudenlaista vapautta. Hytönen käsittelee teksteissään muun muassa sisäistä kokemusta, välinpitämättömyyttä ja vastuun ottamista sekä käsillä tekemisen ja oman paikan merkitystä. Tekstien taustamaisemaksi maalautuu Hytösen elämä poikansa kanssa rantametsissä ja pienessä talossa, josta rakentuu hänen Grand Hotelinsa. Ville Hytönen (s. 1982) on virolaisessa majakkalaaksossa asuva kirjailija, vegaani-isä ja vapausajattelija, joka on kotonaan siellä missä liikkuu. Hän on julkaissut yli 50 teosta runoutta, romaaneja, lastenkirjoja ja esseeteoksia sekä johtanut niin perustamaansa Kustannusosakeyhtiö Savukeidasta, tamperelaista Tulenkantajien kirjakauppaa kuin nyt Suomen kirjailijaliittoakin.

Myyttinen Viro kohtaa neuvostohaamunsa Ville Hytösen kymmenennessä runoteoksessa. Eeposmainen Vaivanaika sijoittuu kaikkien aikojen Maarianmaan rantatörmille, maanalaisten mustien hirvien läpijuoksemiin metsiin ja keitettyjen herneiden tuoksuun. Sosialistiset ja arkaaiset aikakaudet hukkuvat Itämereen modernien luurankojen palaessa rannalla. Runoilija ajaa Skoda Diamatillaan kohti maailmanloppua poika kyydissään. Ville Hytönen (s.1982) on virolaisessa majakkalaaksossa asuva runoilija ja Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja. Ville Hytösen edellisestä runoteoksesta Thule kirjoitettua:"Itämeri-trilogian päätösosaksi Thule vertaantuu Pentti Saarikosken Tiarnia-sarjan kaltaiseksi tihentymäksi. Hytösellä onneksemme riittää vielä runotuotannon saralla annettavaa omaleimaisella ja harvasanaisella runoudellaan.""- - (Thule) osoittaa Hytösen kielellisyyden hioutuneen entistä kirkkaammaksi ja edustavan alansa huippuosaamista." Matti A. Kemi, Kaltio

Kaunokirjallisia esseitä muukalaisuudesta, kustantamisesta ja anarkismistaAnarkistinen vapaus on kapinaa oman mielen sisäisiä aitoja ja muureja vastaan. Se on lapsenmielistä, iloista anarkismia, jonka työkalut virheitä ja vääryyksiä vastaan ovat yksilöllisyydessä. Vedä maihinnoususaappaat jalkaasi ja nouse Grand Tourin kyytiin! Grand Tour esittää vitaalin elämän perusehdoksi anarkistisen vapausajattelun. Se ei lukkiudu oikeisto-vasemmisto-akselille eikä suostu mukautumaan olemassa oleviin lokeroihin. Se uskoo ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen ja on kotonaan niin Syyrian sisällissodan kädenvääntäjien pöydässä, pohjoisvenäläisessä kaivoskaupungissa kuin Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotollakin. Grand Tourin anarkismi syntyy muukalaisuuden käsitteestä ja perustuu yksilön oikeuksien ja vastuiden väliseen tasapainoon. Ville Hytönen on virolaisessa majakkalaaksossa asuva kirjailija, vegaani-isä ja seikkailija, joka viihtyy niin pakolaisleireillä, omassa kasvihuoneessaan kuin vallan salongeissakin. Grand Tour on muun muassa romaaneja, runoja ja lastenkirjoja kirjoittavan Hytösen ensimmäinen esseeteos, jossa hän käsittelee myös Savukeidas-kustantamonsa aikaisia tapahtumia.

Töttermanin huopahattu peittää auringon ja punainen tukka pilkistää lierien alta. Tötterman on menossa imeltämään laatikoita ja katsomaan samalla vanhaa myssyä. Tötterman on niin pöhkö! Ja kun hän nostaa huopahattuaan tervehtiäkseen minua, hänen hassut punaiset kiehkuransa paljastuvat hatun alta. Miksiköhän hän menee katsomaan vanhaa myssyä? Tötterman on leikki lapsen näkökulmasta ja Ville Hytösen 26. lastenkirja. Kirjassa on Viron tunnetuimpiin kuuluvan Ulla Saaren hauska kollaasikuvitus.

Myllykosken yhtenäiskoulun 3A-luokka on tutkinut ympäristöopin opettaja Amma Ubu-sin kanssa Äämärijärven vesistöä ja havainnut siinä olevan starakstakstiini-nimistä myrkkyä. Onko syynä läheinen parkettitehdas, veteen romua viskelevä Ruupertti-peikko, järven rannoilla laahustava valkoiseksi maalattu mies, vedessä asuva valtava valas Pusse vai joku muu? Arhippa Suutarinen lähtee selvittämään veden saastumista yhdessä Aamun, Ahokkaan, Iso Väinön ja Pikku-Väiskin kanssa. Apua he saavat vararehtori Raatikaiselta, joka on niin suuri, että männynkävyt tarttuvat hänen partaansa.

On tapana sanoa, että lasten kuvakirjailijalla on kaksi yleisöä: lapsi ja hänelle kirjaa ääneen lukeva aikuinen. Mutta silloin on jäänyt laskuista kolmas ja tärkein yleisö: aikuinen, joka yrittää palata omaan Peter Paniinsa ja Ihmemaahansa. Mitä lastenkirjalla on sanottavaa? Se kuiskaa, että maailma on valtava. Se opettaa asettumaan toisen housuihin. Se kertoo, että rohkeus ei tarkoita heikkojen uhmaamista. Se puolustaa nokkeluutta ja tarmoa, mutta ei väheksy ketään. Se kertoo, että rakkaus ja empatia voittavat. "Kuinka kirjoitan lastenkirjan (ja puoli valtakuntaa)" on kirjailija Ville Hytösen opas lasten kuvakirjojen ja satukokoelmien luomisen maailmaan. Kirja sopii niin opetuskäyttöön aloittelijalle, mutta tarjoaa myös syvää pohdintaa jo julkaisevallekin lastenkirjailijalle. Kirja etsii kirjoittajalle tärkeitä avaimia niin kielestä, kehityspsykologiasta, kulttuurihistoriasta kuin ulkokirjallisista kysymyksistä unohtamatta kirjoittamisen innoitusta ja lapsen anarkismia. Ville Hytönen (s. 1982) on virolaisessa majakkalaaksossa asuva kirjailija ja Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja. Hän on julkaissut kolmisenkymmentä lastenkirjaa. Hänen lastenkirjojaan on käännetty kreikaksi, ruotsiksi, norjaksi ja viroksi.

Yksitukkaiset kaksoset Riisu ja Hiisu elävät samalla polulla jossain Somermaan takamailla, Oškolan pienessä kylässä. He asuvat samassa talossa, samassa huoneessa ja nukkuvat samassa sängyssä. Heillä on samanlaiset vaatteet, samanlaiset kengät, samanlaiset kukkakimput käsissään. Heidän isoäitinsä rakastaa molempia aivan yhtä paljon. Elämä yksitukkaisilla tytöillä ei kuitenkaan ole aivan helppoa. Miten elää kahta elämää, jos tukkaa on vain yksi, mutta päitä kaksi? Yksitukkaiset kaksoset on kolmas osa Ville Hytösen kirjoittamaan ja Pete Revonkorven kirjoittamaan lastenkirjasarjaan, joka kertoo vahvoista tytöistä. Sarjan ensimmäinen osa Pikku-Matelin laulu oli Arvid Lydecken -ehdokkaana vuonna 2020 ja se on saavuttanut suosiota Suomen lisäksi myös Kreikassa. Sarjan toinen osa Tyttö nimeltä Margariini oli Kodiksamia-ehdokkaana 2021.

Toisten virolaisten valtakunta kertoo Viroon tulleista maahanmuuttajista, vanhapakanoista ja punkkareista, mierolaisista ja väärinymmärretyistä taiteilijoista. Se on ihmissusien, varkaiden ja leiriläisten kuvaus, liian rikkaiden ja liian köyhien, liian akateemisten ja liian sivistymättömien kirja. Mutta se on myös kirja virolaisista poikkeusyksilöistä. Niistä jotka saavuttivat jalustansa omilla ansioillaan. Teos jatkaa aiemmin ilmestyneiden Eesti on My Mind (Sammakko, 2018) sekä Viro maailmanvallaksi! (Sammakko, 2021) kertomusta siitä, miten vironsuomalaiseksi kasvetaan ja miten uusi kotimaa alkaa vaikuttaa elämiseen. Siinä missä Eesti on My Mind kertoi tuoreen asukkaan vaikutelmista ja Viro maailmanvallaksi! väitti Viron nousevan yhdeksi Euroopan johtavista valtioista tämän teoksen teema on syvempi. Se etsii virolaista toiseutta ja erityislaatuisuutta. Keitä olivat graffittitaiteilija Ülo Kiple tai koira nimeltä Zhorik? Onko Virossa noitia? Miksi virolaiset punkkarit ovat aatelista sukujuurta, kuten Tõnu Trubetsky? Missä Viron hölmöläiset asuvat? Ville Hytönen käy uhrilähteillä, neuvostoaikaisilla kalakolhooseilla ja noitakaivoilla, matkustaa Peipsijärven rajasaarelle, haastattelee Viron rehellisintä suomalaisrosvoa ja pohtii virolaisen filosofian perusteita. Vastikään eronneena hän elää majakkakylässä pienen poikansa kanssa Viron pohjoisrannikolla ja avaa teksteissään omaa vironsuomalaista maailmaansa maalaismaisessa idyllissään sekä arjen raadollisimmissa puolissa. Kulttuurisena mierolaisena Hytönen on alkanut vaalia itämerensuomalaisuutta, yhteistä fennougrista ajatusta Itämerestä veljeskansojen kotina.

Maal, mille nimi on Hampampamm elab kirju seltskond kõiksugu olevusi. Siin on kodu leidnud Puutobik, Mutipoeg Marakratt, tibatillukesed kaasiklased, siisike nimega Hiisike ning soolaugaste taga nõgimustades koobastes redutav koletu Kleebo. Kõik lood juhinduvad pigem keele kõlast ja mängulustist kui loogikast, laskmata end tegelikkusest segada. Hampampammi lugusid on vahva lugeda, aga veel vahvam ette lugeda. Absurdikirjandusest tõukununa asetub tekst läänemeresoome maastikule, selle soode ja metsade keskele, mis on väikeses Eesti rannakülas elavale Ville Hytösele väga tuttavad. Hytönen on mitmekülgne kirjanik, kes on kirjutanud nii romaane, luulet, esseid, aforisme kui lasteraamatuid. Illustratsioonide autor Marja-Liisa Plats on üks kaasaja hinnatumaid raamatukunstnikke Eestis.

Kielellistä ja kuvallista ilotulitusta suomalais-virolaisena yhteistyönä! Nonsense-perinteestä ja Lauri Viidan Kukunorista inspiraatiota ammentava teos asettuu tukevasti itämerensuomalaiseen maisemaan, joka on pienessä virolaisessa majakkakylässä asuvalle Hytöselle monitahoisesti tuttu. Kuvituksesta vastaa Marja-Liisa Plats, yksi Viron eturivin kuvittajista. Koolibri-kustantamo julkaisee teoksen samaan aikaan viroksi Kadri Jaanitsin kääntämänä. Hölynpölyn maa nimeltä Hampampam on mielikuvitusmaa, jossa asustaa kaikenkarvaisia olentoja, kuten Rauskinpoika Kontiainen, Puutyyhti, pienet koivistolaiset, sairasteleva Opossumi Possumi, Hilpi-niminen tilhi ja karrelle palaneiden puiden takana nokisissa luolissa asuva Liepo. Poikkeuksellisen nautinnollisen teoksesta tekee sen kauttaaltaan runollinen kieli. Hampampamin tarinoita ei voi kuvailla, ne pitää itse kokea – mieluiten ääneen luettuna!" Oli Hampampamin maassa, jossain kosteiden kaarnojen, sarnaisten vaarnajuurten alla tyyhti, aivan oikea ja ihana Puutyyhti, suu kuin kanalla ja silmät soikeat, hoikat sormet ja oikeat koikeloiskoivet. Ja monella sanalla Puutyyhti kertoi Hampampamin maasta tarinaa." Ville Hytönen (s. 1982) on monipuolinen kirjailija, runoilija, entinen kustantaja ja Suomen Kirjailijaliiton tuore puheenjohtaja. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, runoja, esseitä, aforismeja ja lastenkirjoja, joista Matti Pikkujämsän kuvittama Hipinäaasi apinahiisi oli Finlandia Junior -ehdokas ja Ötökkämaan talvi Arvid Lydecken -palkintoehdokas. Turussa ja Tampereella aiemmin vaikuttanut Hytönen asuu nykyään virolaisessa majakkalaaksossa poikansa kanssa. Hytösen lastenkirjoja on käännetty viroksi, ruotsiksi, norjaksi ja kreikaksi. Marja-Liisa Plats (s. 1984) on virolainen kuvittaja, graafinen suunnittelija, valokuvaaja ja laulaja. Hän on valmistunut Tarton taidekorkeakoulusta ja kuuluu Viron eturivin kuvittajakaartiin. Plats on kuvittanut yli 50 teosta niin lapsille kuin aikuisille ja tehnyt yhteistyötä mm. Mika Keräsen, Reeli Reinausin, Triinu Laanin ja Hasso Krullin kanssa. Kirjojen lisäksi hän on suunnitellut myös julisteita, postikortteja, logoja, lautapelejä, teatterilavastuksia sekä tekstiilikuoseja. Platsin työskentelyä leimaa uteliaisuus ja kokeilunhalu erilaisilla tekniikoilla ja ilmaisukeinoilla.

Beppe ystävineen ahtautuu kuhmuiseen kuplavolkkariin ja suuntaa Berliiniin. Nähtävyyksien katsomisesta vain ei tahdo tulla mitään, kun alati nälkäinen Vis-vis-visentti äkkiä katoaa. Löytävätkö huolestuneet ystävykset visenttiä suurkaupungin vegaanisten munkkikojujen seasta? Beppe-sarja kertoo kaveruksista, jotka kokevat erikoisia seikkailuita ja rakastavat vegaanista ruokaa. Teokset on kuvitettu yksityiskohtaisesti ja lasta kiinnostavalla tavalla. Jokaisen kirjan lopussa on resepti, joka kannustaa kokeilemaan herkkuja myös kotona. Ville Hytönen on virolaisessa majakkalaaksossa asuva suomalainen kirjailija. Useita lastenkirjoja kirjoittanut Hytönen on ollut sekä Finlandia Junior että Arvid Lydecken -palkintoehdokkaana. Mira Mallius on kuvittaja ja suunnittelija, joka on kuvittanut monia Hytösen lastenkirjoja. Mallius voitti vuoden 2021 Botnia-palkinnon yhdessä Anna Elina Isoaron kanssa kuvituksestaan Sinä yönä tuli talvi -kirjaan.

Rohtori Riemu on kehittänyt superrehun, jolla voi syöttää Hämeenlinnan kokoista kanaa. Koska kana on niin suuri, että se peittää jopa auringon, sitä on lähes mahdotonta nähdä. Kanan voi havaita vain väärinpäinsuurennuslasin avulla, jonka Rohtori Riemu saa Pöksymieheltä ja Paksumieheltä. Minna Mäkipään kekseliäs ja hauskoja yksityiskohtia sisältävä kuvitus kruunaa Ville Hytösen oivaltavan ja pähkähullun tarinan.

Hell'sgodmachine is a poetry collection full of power that howls, whispers, and reminisces over the fateful amalgam that is the ancient city of Berlin. Finnish author and poet Ville Hytönen (b. 1982) exhibits the full scope of his dark yet shining vision in this book, the third in a celebrated trilogy of poetic works about the history of Europe. The poems in this collection, translated into English by poet and translator Kasper Salonen, bring a cascade of details and experiences from the heart of the Old World to our collective attention in a time of shuddering global upheaval." In this postmodern epic, Ville Hytönen surfs the tsunami of contemporary collective fetishization and mass-produced paranoia." Bob Beagrie

Tegelikel sündmustel põhinev romaan ENSV viimastest aastakümnetest, õudusunenäoks muutuvast abielust ja verdtarretavast mõrvaseeriast. Tööstuslinna baptistipastori poeg ja vabadust otsiv tüdruk kohtuvad 1970ndate Eestis. Aastaid hiljem, kui pastoripoeg saabub koju veristes riietes ja teatab, et on tapnud inimese, muutub nende armastuslugu eluohtlikuks amokijooksuks." Johannes-Andreas" on raputav lugu sarimõrvariks kujunemisest, pimedast armastusest, vanglasse mõistetud naisest ja elust raudse eesriide taga. Ville Hytönen on Eestis elav rohket tunnustust pälvinud soome kirjanik, kes on kirjutanud nii luulet, proosat, aimekirjandust, lasteraamatuid kui ka kuuldemänge. "Johannes-Andreas" on tema neljas romaan.

Paluu rakastettuun Ötökkämaahan! Kolmas riemastuttava tarinakokoelma luonteikkaista ötököistä, jotka elävät yläniityn, metsäisten kumpujen ja löyhtäisten rapakuoppien keskellä. Ötökät ovat ihmeellisiä! Niin ihmeellisiä, että meillä ihmisillä on heiltä paljon opittavaa. Ötököiden paras kaveri, herra Pöntinen, on jälleen käynyt tarinankeruumatkalla. Liettiäisten ja käpästen, mäkämäkkien ja tuikkien kanssa jutusteltuaan hän on saanut lopulta kasaan kaikki Ötökkämaan suurimmat ihmeet. Tässä kirjassa saamme kuulla esimerkiksi sen, miten Pyjamalude tuunasi Läntin ja Likakasan kengät, mitä tapahtui, kun Punk-punk-punkki meni ja arvosteli Vanhan Tuikan levyn, sekä sen, kuinka päivät pitkät lojuvasta kölliäisestä tuli Ötökkämaan ahkerin otus. Mukana on tietenkin myös Ippu Pötökkä, maailman suloisin pikkuötökkä! Ville Hytösen runoja ja tarinoita yhdistelevä Ötökkämaan ihmeet on jatkoa kirjoille Ötökkämaan tarinat ja Ötökkämaan talvi. Riemukkaan värikylläiset kuvitukset ovat Virpi Pennan käsialaa.

Tositapahtumiin perustuva romaani neuvosto-Viron viimeisistä vuosikymmenistä, painajaiseksi kääntyvästä avioliitosta ja veret seisauttavasta rikossarjasta. Pikkukylää hallitsevan baptistipapin poika ja vapautta etsivä tyttö tapaavat Viron maaseudulla 1970-luvulla. Vuosia myöhemmin Tallinnassa heidän rakkaustarinansa muuttuu hengenvaaralliseksi kujanjuoksuksi, kun papinpoika saapuu kotiin verisissä vaatteissa ja kertoo surmanneensa ihmisen. Johannes-Andreas on hätkähdyttävä tarina sarjamurhaajaksi paljastuvasta miehestä, vankeuteen tuomitusta naisesta ja elämästä rautaesiripun takana.” Se kaikki mikä tapahtui Neuvostoliitossa, on eri elämää kuin tänään, mutta se kaikki vaikuttaa yhä."

Kalervo on töissä veneisiin vessanpyttyjä valmistavassa tehtaassa, mutta hän haaveilee jostain paljon suuremmasta. Työkaveri Alawanguva saa suostuteltua tämän osallistumaan Kiepovaaran supertanssikilpailuun. Mutta Kalervolla on vain vessanpyttytehtaan haalarit ja lenkkarit, kun muilla kilpailijoilla hienot pitsipaljettipaidat ja tanssikengät. ”Pöötäkkätsäikkää, bum bum bum, pöötäkkätsäikkää, bum bum bum!” vain kuuluu, kun Kalervo yrittää parastaan. Lastenkirjallisuuden Finlandia- ja Arvid Lydecken -palkintoehdokkaana olleen Ville Hytösen uusin lastenkirja näyttää, kuinka erilaisuus on voimavara, ja kun sydän on puhdasta kultaa, mikään ei ole mahdotonta. Minna Mäkipään ilmaisuvoimaiset kuvat tuovat tarinaan oman ulottuvuutensa.

Tyttö nimeltä Margariini on kahdeksanvuotias kirjailija, joka asuu Somermaan tuolla puolen pienen kylän laitamilla. Hänellä on puuhun rakennettu pieni talo, josta saattaa laskea puunoksaa pitkin veteen, nousta siitä laiturille ja mennä kuivattelemaan venevajaan. Eräänä päivänä hänen luokseen saapuu Auringonkukkapoika eikä Tyttö nimeltä Margariini ole enää yksin. Tyttö nimeltä Margariini on kirjailija Ville Hytösen ja kuvittaja Pete Revonkorven toinen yhteinen teos, ja se sijoittuu samaan Somermaan takaiseen mystiseen maailmaan kuin edellinen teos Pikku-Matelin laulu.