Savonlinnalaissyntyisen kuvataiteen maisterin ja ortodoksisen teologian maisteriopiskelijan Ville Löppösen (s. 1980) kuvataiteen kieli nousee itäisen ikonitaiteen ja läntisen kirkkotaiteen traditioista sekä nykymaalauksen ja nykysarjakuvan kuvastosta ja kuvankerronnasta. Hänen kuvastonsa käsittelee kärsimyksen eheyttävää luonnetta, ihmisen kilvoittelua ja kamppailua itsessään ja ristiriidoissaan. Ville Löppönen ajattelee taiteensa teologisena nykytaiteena, kontemplatiivisena rukouksen tilana maalaamisessa, maalaamisen osana hengellistä kasvua. Taiteilijan kirjallinen teos kuvastaa tekijän perehtyneisyyttä ortodoksisten isien askeettiseen teologiaan. Hänen teoksensa hengittää kuvien lisäksi pyhien isien ajatonta ilmestyksen kokemusta. Löppönen kirjoittaa teoksessaan ennen muuta taiteilijana ja hän paikallistaa taiteensa osaksi nykymaalausta, kristillistä identiteettiä ja ihmiskuvaa sekä kilvoituselämää vertautumalla roomalaiskatolisen maalauksen teologian ja ortodoksisen ikoniteologian ajatuksiin kuvasta. Hänen tarkoituksenaan on löytää maalaaminen osana pyhityselämää ja kasvuna teosikseen. Maalaaminen paikkana rukoukselle, läsnäololle, kohtaamiselle ja theorialle.