Et ehkä muista minua. Olen pikkukylän huoltoaseman pöydässäyksin istuva, puoliksi juotua kahvikupillistakuluneissa käsissäni hautova vanha mies. Katselen ulos ikkunasta ja hyräilen hiljaa. Olen punaisiin pukeutunut, vahvasti meikattukioskin myyjä, joka ei hymyile koskaan. Aloitin työt täällä heti peruskoulun jälkeen. Siitä on nyt kaksikymmentä vuotta. Olen kauppakeskuksen keskusaukion nuorifeissari, jonka ohitit nopeasti kättäsi heilauttaen. Olen se vanha nainen, joka kaivoi lompakkoaan raivostuttavan hitaasti kaupan jonossa. Olen kumarassa istuva, epämääräisen ikäinen ja rähjäisen näköinen mies bussikatoksen penkillä. Jalkojeni viereen on laskettu kauhtunut, harmaa reppu ja sormieni välissä käryää savuke. Kaikki jotenkin leijuu, enkä ole koskaansaanut mistään otetta, tiedättekö? Tiedättehän?
