Ville Vänskä

Sotalaivan dramaattinen tarina kertoo merisodankäynnin kultakaudesta ja Suomen laivaston synnystä. Lokakuussa 1925 koko Suomea järkytti torpedovene S2:n haaksirikko. Se on maamme merivoimien pahin rauhanaikainen onnettomuus: koko 53-henkinen miehistö sai surmansa, kun alus upposi syysmyrskyssä Porin edustalla. Aluksella oli takanaan pitkä historia, joka kietoutuu itsenäistyvän Suomen vaiheisiin. Entisen keisarillisen Itämeren laivaston torpedohävittäjän tarina avaa kiehtovasti Venäjän-Japanin sotaa, ensimmäistä maailmansotaa Itämerellä, vallankumouksen pyörteitä sekä Suomen merivoimien syntyhistoriaa ja ensimmäisiä askelia yhdeksi maailman parhaista pienistä laivastoista.

Viime vuosikymmenten rakenteelliset muutokset Suomen puolustusvoimissa ovat koskeneet erityisesti rannikkopuolustusta. Koko itsenäisyyden ajan Suomen rannikkopuolustus nojasi vahvaan rannikkotykistöön, joka sukupolvien saatossa kehittyi maailman parhaaksi, kunnes se hylättiin lähes sellaisenaan. "Vahvin ei aina selviydy, mutta mukautumiskykyisin selviää". Tämä luonnonlaki on rannikkojoukoille nyt tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. Menestyminen nykyaikaisessa sodankäynnissä edellyttää muutoksen ymmärtämistä ja siihen mukautumista. Mukautuminen muutoksen vaatimuksiin edellyttää jatkuvaa olemassa olevien menetelmien ja suorituskykyjen kriittistä tarkastelua sekä kehittämistä. Kehittyvä teknologia ja uudet sodankäynnin muodot tarjoavat varmasti jotain uutta myös suomalaisille rannikkojoukoille. Rannikkosodankäynti - Suomen rannikkopuolustuksen tulevaisuus -kirja on luonteeltaan rannikkopuolustuksen tulevaisuutta visioiva pamfletti. Kirja ei sisällä ehdottomia totuuksia, vaan pyrkii pikemminkin herättämään ajatuksia ja keskustelua Suomen rannikkopuolustuksen tulevaisuudesta.

Punakaartin johto teki maalis-huhtikuussa 1918 suunnitelmia oman laivaston perustamiseksi. Suunnitelmien taustalla olivat sodan pitkittyminen ja lähestyvä avovesikausi. Lisäksi Saksan maihinnousu-uhka punaisten selustaan oli kasvanut Saksan edettyä Baltiaan. Suomen satamissa talvehtineelta venäläislaivastolta ei ollut odotettavissa apua, koska bolshevikkihallinto oli solminut 3. maaliskuuta rauhansopimuksen keskusvaltojen kanssa. Laivaston perustamisen esikuvana toimi neljä vuotta kestänyt maailmansota ja suurten laivastojen rinnalle perustetut apulaivastot. Punakaartin laivaston perustaminen käskettiin yleisesikunnan päiväkäskyllä numero 19. Laivastot oli määrä perustaa Turussa, Helsingissä ja Viipurissa, vähintään 12 laivan laivastoina ja Uudessakaupungissa, Raumalla ja Porissa 6 laivan laivastoina. Järvilaivastot oli määrä muodostaa Tampereella, Lahdessa ja Lappeenrannassa.