Virpi Eronen

Tämä on autofiktiivinen runotarina isästä ja sen kuolemasta. Sepitteellinen dokumentti tytön kasvusta naiseksi ja sen nykyisyyden pyörityksestä menneen ja tulevan välissä. Mutta mistä alkaa fakta ja mihin päättyy fiktio? Onko sillä niin väliä. Kun on tunteet ja sydämen suru käsinkosketeltavan lähellä, on uskallettava kokea tämä hetki ja jatkaa siitä rohkeasti eteenpäin. Viinijärveläisen monitaiteilija Virpi Erosen seitsemäs runokirja avaa kyynelten hanat keneltäkään lupaa kysymättä.

Viinijärveläisen monitaiteilija Virpi Erosen kuudes runokirja kertoo koskettavasti kuvaillen ihmisen ja luonnon kaununeudesta sekä uudelleen syntymisten ihmeestä. Teksteissä on mukana vahvoja kannanottoja 2020-luvun yhteiskunnan epäkohtiin. Joutsenen laulu luhdassa, pian saapuvat pääskyt ja toukkia noukkivat peipotOsa unelmaa, osa minuaTänään lapsuussatujen pienessä punaisessa talossa pellon laidallaMutta huomenna minun on mentävä

Ei vesi itkeTuuli ei valitaEi auringon hymy sammuNe poistuvat pelikentältä hiljaa,häviäjinä ja osaansa tyytyenPuu vuotaa mahlansa kuiviin ja maatuuJa ihminen katoaamuun tappamansa luonnon laillaLuonnollisesti Sekö on ihmisen mitta? Virpi Eronen on viinijärveläinen kulttuurin monitoimija, runoilija, valokuvaaja ja muusikko. Tämä hänen viides runokokoelmansa pureutuu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja luonnon hyvinvointiin. Tekstien sisään kietoutuva kuolema kuuluu osana elämänkiertoon. Rakkauden alku ja loppu, niinkuin vuodenajat, kiertyvät yhteen runojen autofiktiivisissä säkeissä.

Viinijärveläisen muusikko ja kulttuurintekijä Virpi Erosen toinen runoteos sisältää otteita kaukaa menneisyyden pöytälaatikoista uusien ajankuvien ohessa. Lapsuudesta äitiyteen hyppääminen, parisuhteiden palapelit, työmaailman karikot ja globaalin välinpitämättömyyden lisääntyminen heijastuvat kynänvetoihin raakoina juovina. Tuska, ahdistus ja selviytymisen pakko puskevat läpi maailmanmatkojen ja aittapolun, öisin paperin nurkkia taittaen, totuutta ja oikeudenmukaisuutta vaatien. Rakkaus, intohimo ja elämänjano kohoavat lopulta voittojuoksuun ja kuin musiikilta säveliä lainaten kuljettavat kohti ymmärtäväisempää hyvyyttä. ”Ostetaan, mutta myydäänkö? Halpaan hintaan tänään naisen sieluOstoyritys käynnissä, niin läpinäkyvääSinut on nielaistu, kun lopetit taistelunSinut on käännetty itseäsi vastaan, kun olit suoraSanattomuus yhtä paha kuin puheSanat vaarallisia kun ne voidaan anastaa Et ollut myytävänä mutta sinut ostettiinTietämättäsi aloit mädätä samassa liemessä toisten paiseiden kylkiäisenäVoitko sietää sinua? Elämän prostituoima läpimätä luuttu”