Voltaire

"Te ofrezco la traducci n de un libro de un viejo sabio que, teniendo la buena fortuna de no tener nada que hacer, tuvo el placer de escribir la historia de Zadig: un libro que dice m s que parece estar diciendo, por favor l elo y juzga ". Sadi escribe aqu a Sultana Sheraa y Voltaire nos habla ... Sigamos los pasos de Zadig, comparta sus aventuras y descubra el mundo a trav s de sus ojos. Con l, veamos nuestras costumbres y nuestras instituciones; preg ntanos sobre el significado de nuestra existencia.

Il y avait en Vestphalie, dans le ch teau de M. le baron de Thunder-ten-tronckh, un jeune gar on qui la nature avait donn les moeurs les plus douces. Sa physionomie annon ait son me. Il avait le jugement assez droit, avec l'esprit le plus simple; c'est, je crois, pour cette raison qu'on le nommait Candide. Les anciens domestiques de la maison soup onnaient qu'il tait fils de la soeur de monsieur le baron et d'un bon et honn te gentilhomme du voisinage, que cette demoiselle ne voulut jamais pouser parce qu'il n'avait pu prouver que soixante et onze quartiers, et que le reste de son arbre g n alogique avait t perdu par l'injure du temps. Monsieur le baron tait un des plus puissants seigneurs de la Vestphalie, car son ch teau avait une porte et des fen tres. Sa grande salle m me tait orn e d'une tapisserie. Tous les chiens de ses basses-cours composaient une meute dans le besoin; ses palefreniers taient ses piqueurs; le vicaire du village tait son grand aum nier. Ils l'appelaient tous monseigneur, et ils riaient quand il faisait des contes. Madame la baronne, qui pesait environ trois cent cinquante livres, s'attirait par l une tr s grande consid ration, et faisait les honneurs de la maison avec une dignit qui la rendait encore plus respectable.

Kokoelma sisältää seitsemän lyhyttä kertomusta. Se alkaa 21-vuotiaan Voltairen kepeästä itämaishenkisestä sadusta ja loppuu 73-vuotiaan raivokkaaseen, mutta hauskaan taistelupamflettiin. Silmäpuoli kantaja (1717) kuvailee ihastusta kauniiseen prinsessan. Siinä ilmenee vahvoja vaikutteita Tuhannesta ja yhdestä yöstä. Kaksi lohdun saanutta (1756) kertoo yrityksistä lohduttaa surevaa kertomalla muiden kärsimyksestä, mutta kertoja kohtaa lopulta itsekin lohduttoman menetyksen. Hyvän bramiinin tarinassa (1759) oppinut bramiini kärsii siitä, ettei löydä perimmäisiin kysymyksiin vastausta. Naapurissa asuva tyhmä eukko on sen sijaan onnellinen, sillä hän ottaa elämän sellaisenaan. Jeannot ja Colin (1764) on hauska moraalinen satiiri tyhmyydestä ja pöyhkeydestä. Äkkirikastunut perhe luulee, että onnea saa rahalla, mutta tyhjän päälle rakennettu elämä romahtaa. Pieni harhautuminen (1766) kertoo sokeista, jotka väittelevät väreistä ja uskovat sokeaa diktaattoriaan. Intialainen seikkailu (1766) liittyy tositapaukseen, katolisen kirkon langettamaan mielivaltaiseen kuolemantuomioon. Tarinassa Pythagoras kääntyy kasvissyöjäksi ja pelastaa kaksi ihmistä inkvisition liekeistä, mutta kuolee itse tulipalossa. Amabedin kirjeet (1769) on Voltairen kiihkein teksti katolisen kirkon ahneutta, valtaa, materialismia, kansan riistoa ja kolonialismia vastaan. Kertomus sijoittuu vuoteen 1512. Tarinassa italialainen dominikaanimunkki järjestää intialaisen nuorenparin vankilaan saadakseen tytön ansaan ja raiskaa hänet. Munkki ja nuoripari viedään Roomaan paavin kuultavaksi, mutta Roomassa juhlitaankin uuden paavin valintaa ja luullaan intialaisia käännynnäisiksi. Munkin tuomiosta ei ole puhettakaan. Ranskalainen valistusfilosofi Voltaire (1694-1778) on noussut ajankohtaiseksi terrorismin myötä, sillä hän taisteli suvaitsemattomuutta ja uskonnollista fanaattisuutta vastaan ja puolusti sivistystä ja vapautta.

Den unika kortromanen som aldrig överträffats i ironi, satir och - splatter! Candide eller Optimismen av Voltaire. Nu i efterlängtad nyöversättning av Marie Berthelius och med efterord av Svante Nordin. Candide lever i lyx på baronens gods men efter ett erotiskt snedsteg med den vackra Kunigunda kastas han ut i en eländig omvärld och börjar dra från land till land i Europa och Sydamerika. Episoderna som Candide råkar ut för utgör ett smatterband av förfärliga groteskerier, den ena händelsen överträffar den andra i otyglade känslor och besinningslösa utlevelser. Och hela tiden försöker Candides vän filosofen Pangloss göra gällande att trots alla olyckor som drabbar dem lever de i "den bästa tänkbara av världar". Upplysningsfilosofen Voltaire (1694-1778) är känd för många saker - bland annat brukar man citera hans påstådda uttalande att även om han avskydde sina meningsmotståndares åsikter skulle han vara beredd att dö för deras rätt att uttala dem. Citatet är, som Svante Nordin poängterar i sitt efterord, naturligtvis falskt. Voltaire var inte mannen som var beredd att dö för några åsikter, inte ens för sina egna. Voltaire var omåttligt produktiv med sin berömda vassa penna. Böcker av skilda slag, biografier, dramer, dikter och en väldig mängd brev finns bevarade. Enbart utgåvan av hans samlade brev omfattar 13 volymer på vardera cirka 1500 sidor. Men av allt detta är det bara en enda bok som idag lever i all välmåga och faktiskt utan jämförelse är den text från upplysningstiden som har fått störst spridning och som fortfarande läses och ständigt hyllas som en alldeles makalös bok - nämligen denna lilla brännheta skrift - kortromanen Candide. Den är Voltaires ojämförligt mest lästa, oftast utgivna och oftast översatta verk, därtill säkert det mest lästa verket i hela den franska sjuttonhundratalslitteraturen. På sina drygt hundra sidor inrymmer den på sätt och vis "hela Voltaire" - hans kvickhet, hans elakhet, hans goda humör, hans fyndiga stilkonst, hans överlägsna perspektiv, hans vrede och hans medkänsla. Därtill - tyvärr, frestas man att säga - hans aktualitet. De grymheter och bestialiska dåd som skildras i Candide skulle ha kunnat äga rum i början av 1990-talet under upplösningen av det tidigare Jugoslavien eller just nu i Mellanöstern.

Candide, ou l'Optimisme (1759) is a French satire by the Enlightenment philosopher Voltaire, English translations of which have been titled Candide: Or, All for the Best (1759); Candide: Or, The Optimist (1762); and Candide: Or, Optimism (1947). The novella begins with a young man, Candide, who is living a sheltered life in an Edenic paradise and being indoctrinated with Leibnizian optimism (or simply optimism) by his tutor, Pangloss. The work describes the abrupt cessation of this existence, followed by Candide's slow, painful disillusionment as he witnesses and experiences great hardships in the world. Voltaire concludes with Candide, if not outright rejecting optimism, advocating an enigmatic precept, "we must cultivate our garden", in lieu of the Leibnizian mantra of Pangloss, "all is for the best in the best of all possible worlds".