William Faulkner

Voittamattomista, Faulknerin kymmenennestä romaanista, joka ilmestyi USA:ssa 1938, on sanottu, että se sopii johdatukseksi kirjailijan muuhun tuotantoon. Se on suppea ja hengeltään seikkailullinen, miltei viihteellinen, mutta siinä ovat jo mukanan monet teemat ja henkilöt, jotka ovat keskeisellä sijalla Faulknerin teoksissa. Voittamattomat koostuu seitsemästä tarinasta, jotka kuvaavat tapahtumia Mississippissä Yhdysvaltain sisällissodan aikana ja sen jälkeen. Tarinat keskittyvät ylimykselliseen Sartorisin sukuun, jossa tuntuvat olennoituvan vanhan Etelän ihanteet, rohkeus, kunniallisuus, vastuuntunto; kirjallisuudentutkijoiden mukaan Voittamattomien perusteemana onkin konflikti perinteisesti käyttäytyvien Sartorisien ja kunniallisuudesta piittaamattomien, ovelien Snopesien välillä.

William Faulknerin teokset ovat saaneet osakseen ehkä enemmän arvostelua ja kiitosta kuin kenenkään muun amerikkalaisen kirjailijan. Hänen tuotantonsa tunnuspiirteet - kainostelematon realismi syvään runollisuuteen sekoittuneena - esiintyvät satuttavina kuuluissa romaanissa "Villipalmut". Jo rakenteeltaan teos poikkeaa tavallisesta romaanimuodosta. Siinä on kaksi erillistä juonta, joiden yhteinen merkitys vähitellen avautuu lukijalle. Nuori lääkäri Harry Wilbourne, kokematon ja kunnon mies, rakastuu taiteilijapiireissä liikkuvaan kahden lapsen äitiin Charlotteen. Heidän rakkautensa murtaa kaikki rajat. Harry jättää palauttamatta löytämänsä suuren rahasumman, jonka turvin he voivat lähteä yhteiselle taipaleelle, Charlotte luopuu kodistaan ja lapsistaan. Harry saa väliaikaisen työpaikan ja Charlotte myy muovailemiaan savinukkeja. Lopulta Harry saa toimen lääkärinä köyhässä kaivosyhdyskunnassa. Siellä, puutteen ja pakkasen keskellä Charlotte huomaa odottavansa lasta. He ovat liian turvattomai ottaakseen vastuulleen uutta elämää; nainen taivuttaa Harryn ratkaisuun, jonka seurauksen ovat järkyttävät. Onnettomuuksien ylivoimainen tulva vei mukanaan Harryn ja Charlotten. Mississippi-joen tulva taas kuljettaa pienessä veneessä raskaana olevaa naista sekä rangaistusvankia, joka on joutunut erilleen vankikuljetuksesta. Vanki ei välitä naisesta, mutta joutuu olemaan lähellä tämän synnyttäessä lapsensä käärmeitä kihisevällä liejuriutalla. Vanki ei halunnut paeta, hän tahtoo takaisin muurien sisäpuolelle, turvaan toveriensa pariin ja vanhan muulinsa luokse. He pyrkivät maihin tuon tuostakin, mutta kun vanki vihdoin pääsee antautumaan, herrat järkyttyvät hänen odottamattomasta paluustaan niin, että hänelle tuomitaan karkaamisesta 10 vuotta lisää. Faulkner on kuvannut muutaman ihmiskohtalon ja mestarin taituruudella sijoittanut heidät elämän tragedian ja komedian kehyksiin.

Rakenteeltaan Kylä on episodimainen: mukaan mahtuu näennäisen irrallisia tarinoita mielettömistä hevoskaupoista, aarteenetsinnästä, kiertelevän ompelukonekauppiaan seikkailuista ja Ike Snopesin intohimoisesta rakkaudesta naapurin lehmään. Ja kaiken ahneuden ja kierouden keskellä hohtaa outoa valoaan Eula Varnerin ylimaallisen aistillinen kokemus. Romaanin edistyessä hän kasvaa myyttisiin mittoihin, hän on hedelmällisyyden ruumiillistuma, arkkityyppinen maaemo. Kylä ilmestyi 1940. Se on oma itsenäinen ja kaikessa episodimaisuudessaan ehjä romaanikokonaisuus ja samalla se on ns. Snopes-trilogian ensimmäinen osa. Trilogian myöhemmissä osissa Kaupunki ja Kartano Faulkner kertoo Snopesien klaanin siirtymisestä Jeffersonin kaupunkiin ja kipuamisesta yhteiskunnan huipulle.