Yrjö Varpio

Kreivin aikaan ammentaa aiheensa professori Yrj Varpion lapsuuden- ja nuoruudenmaisemista Miehikk l st , miss baltian-saksalainen kreivi Georg von Mengden omisti 1800-luvun lopulla lahjoitusmaan ja Kalliokosken lasitehtaan. Mengdenin tarina kytkeytyy my s laajempiin historiallisiin tapahtumiin: h n palveli Ven j n keisarin henkikaartin upseerina Pietarissa - kuten my hemmin marsalkka Mannerheim. Teos seuraa Mengdenin suvun vaiheita niin Suomessa kuin Pietarissakin aina vallankumouksen vuosiin saakka, jolloin osa perheest onnistui pakenemaan l nteen.

Alex Matson (1888-1972) on sotienjälkeisen kirjallisuutemme keskeinen vaikuttajahahmo, Tuomas Anhavan ohella. Teoksillaan ja henkilökohtaisilla keskusteluillaan Matson vaikutti moniin kirjailijoihin ja myös Tampereen nousuun merkittäväksi kirjallisuuskaupungiksi toisen maailmansodan jälkeen. Matsonin hedelmällinen vaikutus näkyy suomalaisten kirjailijoiden teoksissa Väinö Linnasta Lauri Viidan kautta Hannu Salamaan, Jorma Korpelasta Veijo Mereen ja vuoden 2021 Finlandia-palkittuun Jukka Viikilään. Emeritusprofessori Yrjö Varpion kirjoittama elämäkerta perustuu laajaan tausta-aineistoon Alex Matsonin elämästä ja kirjallisesta tuotannosta.

Herman Hesekiel Holmström (1883-1943, vuodesta 1906 Helosalo) oli lähtöisin rautatieläisperheestä. Perheen muut seitsemän lasta rakensivat itselleen vakaan porvarillisen elämänuran itsenäisessä Suomessa. Naimattomana eläneestä Hermanista tuli suvun musta lammas, jonka nimi ja elämänvaiheet haluttiin tyystin unohtaa. Edes valokuvaa ei ole säilynyt. Hermanin elämänvaiheista heijastuvat Suomen historian suuret käänteet. Suonenjokelaispojan koulunkäynti Kuopion lyseossa jäi kesken. Helsinkiin muutettuaan hän toimi muurarina ja suutarina, mutta tempautui samalla mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Jo 23-vuotiaana hän oli Matti Kurikan sosialistisen reformipuolueen puoluesihteeri ja kiertävä vaalipuhuja valmistauduttaessa ensimmäisiin eduskuntavaaleihin. Sisällissodan loppuvaiheessa Herman tarkasteli punaisen Suomen elämää näköalapaikalta aseettomana kirjurina punakaartin päämajassa senaatin linnassa Helsingissä. Itsenäistyneessä Suomessa hän nousi esiin yllättävässä yhteydessä toimiessaan 1921 Suomen ulkoministeriön hiljaisella hyväksynnällä Itä-Karjalan pakolaisten delegaation sihteerinä. Delegaatio neuvotteli Aunuksen kaupungissa Suomeen tulleiden pakolaisten paluumahdollisuuksista Neuvostoliittoon. Hermanin elämänkulun ja ajattelun selvittäminen on ollut sukututkimuksellinen haaste, jonka selvittelyyn on käytetty paitsi arkistoja myös vanhoja sanomalehtiä. Yrjö Varpio on Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden emeritusprofessori.

Teoksessa Yrjö Varpio kertoo elämäntarinansa, joka on johtanut itäsuomalaisesta maalaiskylästä maailmalle. Autenttiset poiminnat kirjeistä ja päiväkirjoista nostavat menneet vuodet elävästi esiin:opinnot Jyväskylässä ja Länsi-Saksassa 1960-luvulla, 1970-luvun poliittiset jännitteet yliopistossa, työ Suomen kirjallisuuden professorina Tampereella sekä läheiset suhteet tamperelaiskirjailijoihin, mm. Väinö Linnaan. Opetusvierailut ulkomaille - usein sukukansojen pariin - avaavat näkymän Euroopan muutokseen ja sosialistisen järjestelmän vähittäiseen murenemiseen. Matkaeväitä antoivat suhde runoilua harrastaneeseen isoisään, lapsuusvuosien kirjalliset mielikuvitusmaisemat ja myöhempi kirjoitusharrastus, jonka oli määrä tuoda mainetta ja kunniaa. Yksityinen painui taka-alalle, kun tilalle tulivat professorin työn ja yliopiston arki. Silti yksityiset lähtökohdat ovat myöhemminkin ohjailleet tutkimusaiheiden ja näkökulmien valintaa sekä vaikuttaneet tapaan tarkastella elämää.