Tehdastyöläisten firabelitöiden muistitietohistoria – hinnat ja saatavuus

Väitöskirjassa tarkastellaan tehdastyöläisten tekemien firabelitöiden muistitietohistoriaa ja merkitystä suomalaisessa teollisuustyössä vuosina 1945-1990. Firabelitöillä tarkoitetaan työntekijöiden työpaikalla, työnantajan välineillä ja materiaaleilla sekä usein työajalla omaksi hyödykseen tekemiä töitä. Tutkimuksessa määritellään mitä firabelityöt olivat, ketkä niitä tekivät, minkä takia niitä tehtiin, ja miten ilmiö linkittyy osaksi tehdastyön lattiatason paikallisia suhteita ja työpaikkakulttuuria sekä niiden epävirallisia käytäntöjä. Tutkimus avaa uusia näkökulmia työväen historiaan, teollisuuden sosiaaliseen kulttuuriin ja muistitietotutkimukseen. Tutkimus koostuu johdanto- ja yhteenveto-osasta sekä neljästä artikkelista. Artikkeleissa käsitellään firabelitöiden aiheiden muuttumista yhteiskunnallisen rakennemuutoksen näkökulmasta; työntekijöiden, työnjohtajien ja työnantajan erilaisia suhtautumistapoja firabelitöihin sekä työntekijöiden ja heitä valvoneiden työnjohtajien yhteistyötä työnantajan määrittämässä työympäristössä; teollista järjestystä ja kuria firabeleja tehneiden työntekijöiden kokemusten näkökulmasta ja organisaation virallisten sääntöjen ja työntekijäyhteisön sisäisen kontrollin välistä suhdetta; sekä viimeisenä yhteisen tekijyyden (shared authority) vaikutusta haastattelemalla tuotetun muistitiedon muodostumisprosessissa muistitietotutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuksen tärkein lähde on firabelitöitä käsittelevät muistitietoaineistot, jotka koostuvat tutkimusta varten tuotetuista haastatteluista ja itsekirjoitetuista muistelmista. Tutkimusta varten koottu muistitietokokoelma on myös tutkimustulos, joka on tallennettu muiden tutkijoiden käyttöön Työväen Arkiston kokoelmiin. Haastattelut muodostavat tutkimusaineiston perustan, jota täydentävät merkittävimpien teollisuusyritysten henkilöstöhallintoa ja varsinkin työntekijöiden kontrollia käsittelevät arkistoaineistot. Firabelit ovat tärkeä osa teollista kulttuuriperintöä, jossa yhdistyvät aineellinen ja aineeton kulttuuri. Historiallisesti firabelit ovat ilmentäneet työntekijöiden ammattitaitoa ja tarvetta ottaa teollisen kurin hallitsemaa ajan- ja tilankäyttöä omaan hallintaansa. Vaikka työnantajat ovat yrittäneet rajoittaa firabeleja säännöillä ja lupajärjestelmillä, työnjohtajat ovat usein epävirallisesti sallineet ne, mikä on parantanut työntekijöiden luottamusta työnjohtoon. Työntekijät ovat kuitenkin kiertäneet omapäisesti sääntöjä hyödykseen. Firabelien tuottaman taloudellisen hyödyn lisäksi ne ovat myös symboli tekijöidensä ammattiylpeydestä ja autonomiasta. Firabelit edustavat kollektiivista ilmiötä, johon kuuluvat keskinäinen apu ja palvelusten vaihto. Firabelitöiden merkitys on muuttunut yhteiskunnallisen rakennemuutoksen myötä: sotien jälkeen niitä tehtiin kodin tarvikkeiksi, mutta myöhemmin vapaa-ajan tuotteiksi ja lahjoiksi.